Pankkisalaisuus on hyvä bisnes. Esimerkiksi EU-kumppanimme
Luxemburg on vain iloinen, jos sen pankkeihin piilotetaan
rahaa Suomen verottajalta. Petosoikeudenkäyntiä
varten tilitietoja sentään luovutetaan, mutta
silloinkin vain sillä ehdolla, etteivät veroviranomaiset
saa niitä käyttää.
Yhdysvallat on 1990-luvun
puolivälistä lähtien yrittänyt jäljittää
Osama bin Ladenin omaisuutta maailman rahalaitoksista. Tehtävä
on osoittautumassa toivottomaksi, sillä aivan liian
moni taho hyötyy siitä, etteivät viranomaiset
pysty seuraamaan kansainvälistä rahaliikennettä.
Vaikka miljoonat siirtyvät rahalaitosten
tietojärjestelmissä maasta toiseen napin painalluksella,
kukaan ei tunnu tietävän, mistä raha tulee
ja mihin se menee. Edes Yhdysvaltain tiedustelukoneisto
ei ole pystynyt selvittämään, kenen tileiltä
terrori-iskujen valmisteluun käytetyt 3-4 miljoonaa
markkaa tulivat.
Itse asiassa isku tuotti voittoa. Esimerkiksi
United Airlinesin osakkeiden myyntioption hinta nousi iskun
jälkeen 90 sentistä 12 dollariin. Kolme päivää
ennen iskua näitä optioita ostettiin 25 kertaa
tavallista enemmän. Eikä kukaan tunnu tietävän,
kuka optiot osti ja teki miljoonien voitot!
Yhdysvallat voi joutua
turvautumaan äskettäin perustetun nettisotayksikkönsä
palveluihin bin Ladenin omaisuuden tuhoamiseksi. Vastaavasta
iskusta huhuttiin jo Kosovon sodan aikana, jolloin Yhdysvaltain
väitettiin tuhonneen Milosevicin Serbian ulkopuolelle
siirtämiä varoja.
Suurin osa maailman rahavaroista on pelkkiä
nollia ja ykkösiä rahalaitosten tietokoneissa.
Pieni muutos pankin tietokantaan, ja bin Ladenin miljardiomaisuudesta
on jäljellä pelkkiä murusia. Ensin on kuitenkin
tiedettävä, mitkä nimenomaiset bitit ovat
hänen hallussaan.
Tietoverkot ovat nykysodan
keskeinen taistelutanner. Yhdysvaltain armeija kehittää
hakkerijoukkoja, ja harjoituksissa torjutaan panssarivaunujen
lisäksi krakkereita. Amerikassa valmistellaan myös
lakiesitystä, jossa tietojärjestelmiin murtautuminen
katsotaan terrorismiksi. 15-vuotias nörtti voi saada
saman tuomion kuin autopommin rakentaja.
Kukaan tuskin vastustaa terroristien
rahavarojen tuhoamista. Mutta jos temppu tehdään
kerran, se tehdään myös toiste. Toivottavasti
siihen mennessä on päästy sopuun kansainvälisistä
pelisäännöistä, joilla esimerkiksi Suomen
veroviranomaiset voivat murtautua luxemburgilaisen pankin
tietokoneisiin ja takavarikoida maksamatta jääneet
bitit.
