Postmodernin informaatioyhteiskunnan talkoot peräänkuuluttavat kansalaisia, jotka ovat entistä koulutetumpia, entistä osaavampia, lukeneempia, kokeneempia ja pätevämpiä. Pitää osata tietotekniikkaa, hallita medialukutaito ja olla rajattoman kiinnostunut maailmasta ja sen ilmiöistä.

Mikä on yleissivistyksen arvostus tällaisessa yhteiskunnassa? Mahtuuko sivistys enää koulujen tuntikehyksiin?

Suomi on tietoyhteiskunnan edelläkävijämaa. Joskus Suomesta kuulee puhuttavan jopa tieto- ja osaamisyhteiskuntana. Mutta mitä suomalainen kansantalous tekee viidellä miljoonalla internetkäyttäjällä, jos perustutkimusta ei tehdä, jos kirjastoihin ei satsata - jos nuoret eivät enää hallitse edes äidinkieltään?

"Uudet ilmaisuympäristöt, sähköpostit ja tekstiviestit rikkovat toki kielen muotoja. Se, että ei osata laittaa isoa kirjainta maan nimiin, ei välttämättä ole katastrofaalista. Minä kyllä luulen, että ei edes ymmärretä, mitä asioiden takana on", sanoo professori Tapio Varis Tampereen yliopistosta.

Mitä hyvä elämä vaatii

Varis arvostelee kovin sanankääntein tietoyhteiskuntaprojekteista vastaavia. Hänen mielestään suunnittelussa ei ole käytetty tarpeeksi ihmistieteiden edustajia.

"Niissä lähdetään hyvin teknokraattisesta näkemyksestä, että koulut verkotetaan ja niihin tuodaan multimediaa ja että sitten meillä olisi digitaalilukutaitoinen kansalainen. Ei ollenkaan ymmärretä, mitä muuta hyvä elämä vaatii."

Varis muistuttaa, että tietoyhteiskunnan arvostamat matematiikka ja tietotekniikka ovat nopeaan älyyn perustuvia oppiaineita ja siksi hallittavissa jo nuorena.

"Sellaisia taitoja, joihin vaaditaan kokemusta, elämäntaitoa ja viisautta, ei voi hankkia kuin ajan kuluessa. Koulutuksen ja kasvatusyhteiskunnan tehtävänä on antaa ainekset niiden oppimiseen."

Mediakulttuurin ja viestintäkasvatuksen professori ei kiistä, etteikö tietotekniikan hallitseminen kuuluisi nykyään yleissivistykseen. Hän kuitenkin korostaa, että uudenkin median taustalla on olemassa inhimillisiä arvoja, joiden kautta asioiden merkitykset avautuvat.

"Nykyinen koulutuksemme pyrkii huippuosaamiseen kapealla alalla. Ongelmaksi on tullut tiedon pirstaloituminen ja sitä kautta kokonaisuuksien ymmärtämisen katoaminen."

Miksi kaikkien pitää osata?

Ei lukutaitoa vaan kompetenssia

Medialukutaito on tietoyhteiskuntaan kiinteästi yhdistetty käsite. Mitä se itse asiassa on, siitä ei tunnu olevan yksimielisyyttä. Professori Varis puhuukin mieluummin mediakompetenssista.

"Mediakompetenssi on minusta hyvä käsite. Se sisältää ongelman määrittelyn sekä sen, mitä informaatiota tarvitaan, mistä ja miten sitä haetaan, miten sitä käsitellään ja esitellään."

Kyse ei kuitenkaan ole vain teknisestä osaamisesta.

"Mediakompetenssi on myös sosiaalinen vuorovaikutustaito. Se, että pystyy toimimaan ihmisten kanssa on aina ollut perinteisen kasvatuksen tavoite."

"Todellinen vaara on se, saadaanko tätä mediakompetenssia kaikille. Pahimmillaan yhteiskunta jakaantuu 20-30 prosentin osaajiin ja loput sitten viihdytetään ja pidetään onnellisina, etteivät ne ryhdy kapinoimaan."

Humanistit, menkää mukaan!