Siionismin synty ja Baselin sionistikongressi 1897

  Siionismi liikkeenä syntyi virallisesti Baselissa 1897 järjestetyssä kongressissa. Sen oli kutsunut koolle Itävallan juutalainen lehtimies Theodor Hertzl, joka oli edellisenä vuonna julkaissut kirjan Der Judenstaat, Juutalaisvaltio. Kirjassa ehdotettiin juutalaisten oman valtion perustamista ratkaisuna antisemitismiin, ja kongressi järjestettiin toteuttamaan tätä hanketta.

Kongressin ajatuksena oli perustaa Palestiinaan juutalaisten kotimaa, joka toimisi Saksan tai Turkin alaisuudessa. Alueella asuvan palestiinalaisväestön siionistit uskoivat poistuvan omia aikojaan muihin arabimaihin, kun miljoonat eurooppalaiset juutalaiset vähitellen tulisivat maassa enemmistöksi.
     Herzl neuvotteli projektistaan muun muassa Britannian hallituksen kanssa. Lontoossa suhtauduttiin juutalaisvaltioon positiivisesti. Juutalaisvaltion perustamispaikaksi kaavailtu Palestiina ei kuulunut Britannian valtapiiriin, mutta hallitus oli valmis tarjoamaan siionisteille uuden valtion perustamispaikaksi muun muassa Ugandaa. Toisena vaihtoehtona palestiinalaisvaltion paikaksi suunniteltiin Siinain erämaata. Argentiinakin oli yksi kaavailtu mahdollisuus.
      Siionistien enemmistö kuitenkin päätyi siihen, että ainoastaan Palestiina voidaan hyväksyä juutalaisvaltion paikaksi. Juutalaiset perustivat noihin aikoihin Palestiinaan runsaasti siirtokuntia ja muun muassa Tel Avivin kaupungin. Alueen arabiväestö kasvoi samanaikaisesti.

1914 alkoi ensimmäinen maailmansota. Palestiinaa hallinnut Turkki liittyi keskusvaltoihin Itävalta-Unkarin, Saksan ja Bulgarian rinnalle. Sitä ennen nuorturkkilaisten vuoden 1908 vallankumous oli aiheuttanut epävarmuutta ja rauhattomuutta Palestiinassa ja arabien keskuudessa.
     Vuonna 1914 hashimilaisten (eli profeetta Muhammedin jälkeläisten) yhden sukuhaaran johtaja, Mekan sharif Hussein, lähetti poikansa Abdullahin Egyptiin neuvottelemaan lordi Kitchenerin kanssa mahdollisesta brittien ja arabien yhteistoiminnasta turkkilaisten karkoittamiseksi Lähi-idästä.
     Maailmanpoliittinen tilanne ei ollut briteille vielä kypsä, mutta 1916 kenraali Sir Edmund Allenby tukenaan juutalaisprikaati lähti kuitenkin Egyptistä etenemään Välimeren rantaa pohjoiseen. Sharif Husseinin pojat Ali ja Feisal - neuvonantajanaan T. E. Lawrence (Arabian Lawrence) - valloittivat puolestaan Aqaban ja etenivät itäisen aavikon reunaa aina Damaskokseen asti vuoteen 1918 mennessä.

Pariisin rauhankongressi 1919 oli arabeille suuri takaisku. He katsoivat tulleensa petetyiksi. Suuren yhtenäisen arabivaltion sijasta Englanti ja Ranska sopivat keskenään etupiirijaosta Palestiinassa ja useamman pienen arabivaltion perustamisesta.
     Feisal joutui vetäytymään Damaskoksesta, Ranskan mandaatilta. Brittien mandaatille perustettiin Transjordanian emiraatti vuonna 1921 ja sen johtoon asetettiin Abdullah. Emiraatista tuli Jordanian hashimilaisten kuningaskunta vuonna 1946. Feisal asetettiin kauemmaksi Irakin johtoon.