Palestiinan kysymys YK:n ratkottavaksi 1947

 Juutalaisten muutto Palestiinaan ja levottomuudet juutalaisten ja arabien välillä jatkuivat toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, jopa kiihtyvällä vauhdilla.
     Vuonna 1940 Irgun Zwai Leumin johtajiin kuulunut Avraham Stern perusti vielä Irguniakin väkivaltaisemman aktivistiryhmän, joka niitti kuuluisuutta Stern-jenginä. Samalla arabien vastaavat liikkeet tekivät omia terroritekojaan juutalaisia maahanmuuttajia vastaan.

Toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945 maailma sai tietää juutalaisten suunnitelmallisesta kansanmurhasta Saksassa ja sen miehittämissä maissa. Tuolloin suunnitelmat juutalaisvaltiosta alkoivat saada eri maissa laajaa kannatusta. Etenkin siionismin kasvanut kannatus Yhdysvalloissa oli merkittävä asia.
     Palestiinaa hallinnut Britannia huomasi olevansa keskellä ongelmaa, joka oli paitsi Palestiinan sisäinen myös kansainvälispoliittinen. Muun muassa Yhdysvallat painosti Britanniaa päästämään Palestiinaan enemmän juutalaisia kuin Britannia olisi halunnut.

Lopulta Britannia päätti luopua mandaatistaan ja siirsi ongelman YK:n ratkaistavaksi. YK laatikin 1947 suunnitelman, jonka mukaan Palestiina jaettaisiin kahdeksi itsenäiseksi valtioksi siten, että juutalaiset saisivat 55 prosenttia ja arabit 45 prosenttia alueen pinta-alasta. Juutalaisia oli alueella tuolloin noin 600 000-650 000 ja arabeja toista miljoonaa.

Sisällissota Palestiinan arabien ja juutalaisten välillä alkoi heti YK:n jakoehdotuksen jälkeen. Jerusalemiin olisi suunnitelman mukaan tullut kansainvälinen saareke. Arabit vastustivat jakosuunnitelmaa eivätkä juutalaisetkaan olleet siihen täysin tyytyväisiä, joten suunnitelmaa ei pantu toimeen.