Camp Davidin rauhansopimus 1979

 Vuodesta 1974 palestiinalaiset olivat olleet kansakuntana olemassa ja YK oli todennut, että heillä on oikeus omaan valtioon. Rauhanneuvottelut Israelin kanssa eivät silti ottaneet onnistuakseen.
     Rauhanaloite tulikin yllättävältä taholta. Israelin kanssa teknisesti sotatilassa olleen Egyptin presidentti Anwar Sadat matkusti matkusti marraskuussa 1977 Jerusalemiin ja puhui parlamentille eli knessetille. Sadat yllätti maailman tunnustamalla Israelin valtion, kun vain neljä vuotta oli kulunut Egyptin ja Syyrian sotaretkestä, jonka tarkoitus oli tuhota Israel.
     Suhteet Israelin ja Egyptin välillä olivat kuitenkin alkaneet hieman sulaa jo joitakin vuosia aiemmin. Maat olivat sopineet luopuvansa voimankäytöstä toisiaan vastaan jo vuonna 1975. Samana vuonna Israel oli vetänyt pienen osan joukoistaan Siinailta.

Sadatin vierailusta alkoivat neuvottelut Egyptin ja Israelin välillä. Israelin vanha kumppani Yhdysvallat toimi välittäjänä. Yhdysvaltojen presidentillä Jimmy Carterilla oli Israelin pääministerin Menachem Beginin ja Sadatin välisissä neuvotteluissa näkyvä rooli.
     Osapuolet solmivat vuonna 1978 Camp Davidissa sopimuksen, jossa hahmoteltiin Egyptin ja Israelin välisen rauhansopimuksen suuntaviivat. Tästä hyvästä Carter ja Begin saivat Nobelin rauhanpalkinnon samana vuonna. Puoli vuotta myöhemmin, maaliskuussa 1979 Egypti ja Israel allekirjoittivat varsinaisen rauhansopimuksen Camp Davidissa. Israelin miehittämä Siinain niemimaa palautettiin sopimuksen mukaan Egyptille kolme vuotta myöhemmin.

Maailma oli haltioissaan, mutta arabimaissa vastaanotto oli ynseä. Egyptiä pidettiin petturina sen tehtyä erillisen rauhansopimuksen arkkivihollisen Israelin kanssa. Vuonna 1981 joukko Egyptin armeijaan kuuluvia islamisteja salamurhasi Anwar Sadatin.
     Vaikka pää Israelin ja arabimaiden välisille rauhansopimuksille oli avattu, tulevaisuus toisi vielä verta ja pakolaislaumoja. Palestiinan kysymystä ei suinkaan ollut vielä ratkaistu.