Palestiinalaisten itsehallinnon synty 1994

 Pian periaatejulistuksen hyväksymisen jälkeen syyskuussa 1993 Israelin parlamentti hyväksyi palestiinalaisten itsehallintosopimuksen, joka pohjautui periaatejulistukseen. Näin neuvottelut itsehallinnon käytännön järjestelyistä pääsivät alkuun. Neuvottelut olivat vaikeat ja juutalaisten ja palestiinalaisten ääriainesten terrori-iskut uhkasivat kariuttaa koko prosessin.
     Seuraavan vuoden toukokuussa Israel ja PLO kaikesta huolimatta allekirjoittivat Gazan kaistaa ja Jerikon kaupunkia koskevan itsehallintosopimuksen. Sen mukaan Israel vetäytyy mainituilta alueilta juutalaissiirtokuntia lukuun ottamatta, ja palestiinalaiset saavat niihin itsehallinnon. Alueiden ulkoiset suhteet ja ulkoinen turvallisuus jäivät kuitenkin Israelin vastuulle.

Heinäkuussa 1994 PLO:n johtaja Jasser Arafat palasi maanpaosta palestiinalaiselle maaperälle Gazaan juhlivien kansanjoukkojen keskellä. Palestiinalaisten poliisivoimat ottivat vastuulleen sisäisestä turvallisuudesta huolehtimisen, kun Israelin armeija poistui alueilta. Arafatista tuli palestiinalaishallinnon presidentti 1996.
     Sopimus Israelin ja palestiinalaisten välillä oli merkittävä askel rauhaa kohti. Siitä hyvästä Arafatille sekä Israelin pääministerille Jitzhak Rabinille ja ulkoministeri Shimon Peresille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto 1994.

Sopimatta jäi kuitenkin monta tärkeää asiaa Israelin ja palestiinalaisten välillä. Näitä olivat muun muassa se, perustetaanko palestiinalaisille valtiota, kenelle kuuluu Jerusalem sekä mitä tapahtuu juutalaissiirtokunnille ja miljoonille vuosien 1948 ja 1967 sotien arabipakolaisille. Sovittiin, että näihin kysymyksiin haetaan ratkaisu viiden vuoden kuluessa.
     Palestiinalaishallinto palestiinalaisalueille oli syntynyt, mutta tilanne oli monelta osin vielä kesken.