Oikeistohallitus palaa valtaan 2001 ja vastaa kovin ottein

 Pääministeri Ehud Barakilla oli käsissään verinen väkivallan kierre. Hallitusrintama alkoi rakoilla ja Barak erosi, omien sanojensa mukaan hakeakseen ennenaikaisista vaaleista kansan valtakirjaa kriisin selvittämiseen. Valtakirjaa ei tullut, sillä vaalit voitti Likud ja Ariel Sharonista tuli pääministeri.

Sharon tiukensi otetta palestiinalaisalueista entisestään. Israelin joukot surmasivat palestiinalaisten aktivistien johtajia, tunkeutuivat toistuvasti palestiinalaisalueille ja tuhosivat palestiinalaisten koteja, joissa epäilivät terroristien piileskelevän. Terroristit puolestaan kiihdyttivät iskujaan. Itsemurhaiskuissa kuoli satoja siviilejä.

Toisen intifadan aikana Yhdysvallat jatkoi yrityksiään saada kriisin osapuolet neuvotteluihin.
Syyskuussa 2001 New Yorkiin ja Washingtoniin tehtyjen terrori-iskujen jälkeen Yhdysvallat aloitti terrorismin vastaisen kampanjansa, ja sille tuli entistä tärkeämmäksi saada ymmärrystä arabimaista.      George W. Bush vaati kesäkuussa 2002 pitämässään puheessaan Palestiinan valtion perustamista, mutta samalla palestiinalaishallinnon uudistuksia.

Väkivallan kierre Israelin kaupungeissa, juutalaissiirtokunnissa ja palestiinalaisalueilla vain paheni ennestään. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn raportin mukaan konfliktiin liittyvät kuolemat kaksinkertaistuivat vuoden 2002 aikana.
      1000 palestiinalaista kuoli Israelin armeijan toimesta ja yli 265 israelilaista siviiliä aseellisten palestiinalaisryhmien toimesta.

Muutaman viikon mittainen Hamasin hiljainen kausi päättyi maaliskuussa 2002 Netanjan rannikkokaupungissa tehtyyn tuhoisaan hotelli-iskuun.
      Vastaiskuna Israel aloitti massiivisen operaation Gazassa ja Länsirannalla. Israel piiritti Jasser Arafatin virkarakennuksia Ramallahissa ja tuhosi maan tasalle kaiken paitsi päärakennuksen, jossa presidentti tukijoineen piileskeli.

Israel sai osakseen kansainvälisen vastalauseiden vyöryn hyökkäämällä operaation aikana Jeninin pakolaisleiriin. Arviot kuolleiden määrästä vaihtelivat joistakin kymmenistä useisiin satoihin.
      Avustustyöntekijöiltä kiellettiin pääsy alueelle ja Israel ilmoitti itse hautaavansa kuolleet. Israel kielsi Martti Ahtisaaren johtaman YK:n asettaman tutkimusryhmän pääsyn alueelle.