Nykypäivän palestiinalaiset ja israelilaiset elävät seudulla, jota on asuttu pitkään. Varhainen historia kertoo uskontojen synnystä, sodista ja luonnonmullistuksista, ja tänä päivänä alue on edelleen kolmen uskonnon kohtauspaikka. Siten arkeologisiin ja historian lähteisiin perustuva "aineistojen totuus" sekä toisaalta uskontoon ja perimätietoon perustuva "mielen totuus" sekoittuvat toisiinsa vääjäämättä. Lisäksi Lähi-itä on suurvaltapolitiikan yksi keskeinen näyttämö öljyalueiden läheisyyden vuoksi, ja se on omiaan kärjistämään ristiriitoja ja historian tulkintaa.
Varhaisin historia
(noin 8000 eKr—1700 eKr)
Palestiina on Välimeren itärannikolla, Negevin autiomaasta alkava alue, joka ulottuu laajemmalle kuin nykyisin kiistanalaiset Jordanjoen länsiranta ja Gazan kaista. Vuosituhansien saatossa Palestiinaan on lukeutunut siten myös alueita, jotka ovat osia nykyisestä Israelista, Jordaniasta, Libanonista ja Syyriasta.
Maanviljelystä alueella on harjoitettu yli 10 000 vuotta sitten, ja Jeriko onkin yksi maailman vanhimmista asutustaajamista. Kirjoituksia on löydetty useiden vuosituhansien takaa - paikallinen kanaanilainen aakkosisto on alkumuodossaan 3 600 vuotta vanhaa.
Raamatun mukaan juutalaisten ja muidenkin palestiinalaisten kansojen kantaisä Abraham vaelsi sukukuntineen Mesopotamiasta Kuolleenmeren tuntumaan Kanaaninmaahan parituhatta vuotta ennen ajanlaskumme taitetta. Hänen jälkeläisilleen Jumala lupasi tämän maan, Raamattu sanoo. Muidenkin lähteiden mukaan Palestiinaan saapui noin 1 700 eKr väkeä idästä, seemiläisiä paimentolaisia Mesopotamiasta. He valtasivat alueita ja sekoittuivat vähitellen paikalliseen paimentolaisväestöön. Vähitellen muodostui muun muassa se kansa, jonka yhtä osaa myöhemmin kutsuttiin juutalaisiksi.
Juutalaisen perinteen mukaan Abrahamin ja Iisakin jälkeen kolmas patriarkka Jaakob (sittemmin Israel) osti oikeuden Abrahamin perintömaahan vanhemmalta kaksosveljeltään Esaulta papukeitolla. 'Luvattu maa' siirtyi näin vain Jaakobin poikien eli Israelin lasten perintömaaksi. Myöhemmistä palestiinalaisista kansoista edomilaisia (idumealaisia) on Raamatunkin mukaan usein pidetty Esaun jälkeläisinä.
Myös muualta tuli väkeä Palestiinan alueelle. Sellaisia olivat Egyptistä torjutut 'vieraat valtiaat', idän hyksot, ja sittemmin itäisellä Välimerellä mellastaneet 'merikansat', joista osa oli kotoisin niinkin kaukaa kuin Aigeian meren alueelta. He asettuivat osittain eteläisen Palestiinan rannikolle. Samoihin aikoihin mahdollisesti myös etelästä alueelle siirtyi arabiheimoja. Historian saatossa kulloisetkin tulokkaat sekoittuivat paikallisen väestön kanssa. Raamattu tuntee näiden jälkeläiset 'filistealaisina'. Nimiasun samankaltaisuuden vuoksi nämä Israelin kansan periviholliset yhdistetään usein 'palestiinalaisiin'.
