Suomen hallitus ei tyydy Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen torstaina antamaan langettavaan päätökseen pikkuvauvan huostaanottoa koskevassa jutussa. Valtio aikoo pyytää, että asia käsitellään ihmisoikeustuomioistuimen suuressa jaostossa.

    Suureen jaostoon ei voi valittaa suoraan, vaan tuomioistuimen presidentin johdolla istuva viisijäseninen paneeli päättää, otetaanko juttu käsittelyyn.

    Tuomioistuimen torstaisen päätöksen mukaan Suomi rikkoi yksityiselämän suojaa koskevaa artiklaa ottaessaan huostaan erään perheen kaksi lasta.

    Huostaanottojen syynä olivat äidin mielenterveydelliset ongelmat. Nuorin lapsista vietiin äidiltä suoraan synnytyssalista 1993. Lapset ovat edelleen sijaisperheissä.

   

Tuomioistuimen langettava päätös yllätti Suomen viranomaiset.

    "Kyllä tämä on hämmentävä päätös", myöntää vanhempi hallitussihteeri Pia-Liisa Heiliö sosiaali- ja terveysministeriöstä.

    Pia-Liisa Heiliön mielestä Suomen tapaus on hyvin samantyyppinen kuin Norjaa koskeva päätös vuodelta 1996. Norja ei tuomioistuimen mielestä ollut rikkonut ihmisoikeussopimusta, kun viranomaiset ottivat huostaan norjalaisäidin vastasyntyneen tyttövauvan.

    Myös äidin 12-vuotias poika oli otettu huostaan äidin päihdeongelman sekä perheen isän väkivaltaisuuden ja huumerikosten takia.

   

Äidin olot olivat vauvan syntymän aikoihin jo selvästi parantuneet; hän oli muun muassa katkaissut välit väkivaltaiseen mieheensä ja muuttanut asumaan toiselle paikkakunnalle.

    Ihmisoikeustuomioistuimen mielestä Norjan viranomaiset pystyivät perustelemaan hyvin vauvan huostaanoton. Tytölle haluttiin taata heti alusta pitäen turvalliset ja pysyvät olot, koska pojan kohdalla kaikki tukitoimet olivat epäonnistuneet.

   

Suomen lastensuojelulaki lähtee siitä, että lapsella on oikeus pitkäaikaisiin, turvallisiin ihmissuhteisiin, Heiliö korostaa.

    "Lapsen täytyy tietää, että hänellä on oikeus kiintyä häntä hoitavaan ihmiseen."

    Heiliö muistuttaa, että lastensuojelulain mukaan huostaanottoa ei voi noin vain lakkauttaa vanhempien ongelmien poistuttua, jos lapsi on ehtinyt kiintyä sijaisvanhempiinsa.

    "Lapsi ei ole mikään lelu, joka voidaan pistää varastoon odottamaan, josko vanhemmat mahdollisesti kuntoutuvat."

   

Huostaanottojen kanssa paljon työskennellyt lastenpsykiatri on verrannut lasten pallottelua siihen, että väkivaltaisesta ja juoposta puolistostaan eronnut, toisen miehen kanssa avioitunut nainen pakotettaisiin palaamaan ensimmäisen kumppaninsa luo, kun tämä on raitistunut.

    "Aikuiset eivät voisi ikinä suostua kaikkeen siihen, mitä he lapsilta odottavat", Heiliö toteaa.

   

Pakkohuostaanottoja väitöskirjassaan tutkinut filosofian tohtori Mirja Kajava arvioi, ettei Suomessa yleensä tehdä huostaanottoja liian kevein perustein, pikemmin päinvastoin.

    Kajavan tutkimuksen mukaan viranomaiset suhtautuvat hyvin hienotunteisesti esimerkiksi vanhempien päihteidenkäyttöön.

    "Huostaanottoon päädytään yleensä tilanteessa, jossa muuta vaihtoehtoa ei enää ole."

   

Kajavan mukaan perhettä on seurattu ja tuettu yleensä jo vuosia ennen pakkohuostaanottoa.

    Hän arvioi, että eri maiden väliset kulttuurierot näkyvät selvästi, kun Strasbourgissa tutkitaan huostaanottotapauksia.

    Etelä-Euroopassa perheen asemaa korostetaan paljon voimakkaammin kuin Pohjoismaissa.

    "Lomallani Kreikassa kiinnitin huomiota siihen, miten voimakkaasti suku tukee perheitä. Siellä pidetään kauheana, jos lapsen huolto siirretään yhteiskunnalle, vaikka sukulaisia on elossa. Jos vanhemmat eivät jaksa hoitaa lasta, tädit, sedät, enot ja isovanhemmat ottavat hänet hoitaakseen", Mirja Kajava toteaa.

    Kehittämispäällikkö Pasi Häkkinen Pelastakaa lapset ry:stä ei liioin usko, että Suomessa tehtäisiin huostaanottoja liian kevein perustein.

    "Kaikki läheisesti tämän asian kanssa tekemisissä olevat ovat pikemmin sitä mieltä, että huostaanotot tehdään liian myöhään. Me joudumme odottamaan liian pitkään, että voimme auttaa vaikeaan tilanteeseen joutuneita lapsia", Häkkinen sanoo.

   

Erityisen surullisia ovat Häkkisen mielestä tilanteet, joissa lapsi kulkee oman perheen ja sijais- tai lastenkodin väliä. Lapsi palautetaan vanhemmilleen, kun he saavat esimerkiksi päihdeongelmansa kuriin. Kun vanhemmat retkahtavat uudelleen, lapsi otetaan taas huostaan.

    "Jos lapsella on kymmenen ensimmäisen elinvuoden aikana kymmenen eri sijoitusta, voi kysyä, onko lapsen näkökulma unohtunut kokonaan. Terve kasvu ja kehitys perustuu sille, että lapsen elämässä on pysyvyyttä ja hän pystyy luottamaan siihen, että tärkeät ihmiset pysyvät ympärillä", Häkkinen painottaa.

    Hänen mielestään vanhemmille ei voida antaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia korjata tilannetta, koska silloin kärsijäksi joutuu lapsi.

   

"Toistuvien uudelleensijoitusten vaikutus lapseen riippuu monesta tekijästä, kuten lapsen iästä, sijoitusten pituudesta, sijaishoitajien taidosta käsitellä tilannetta ja lapsen turvallisuuden tunteesta."

    "Nyrkkisääntö silti on, että jos lapsella on kaksi tai kolme sijoitusta, ollaan jo äärirajoilla", Pelastakaa lapset ry:n Pasi Häkkinen sanoo.