Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäkeä huolestuttaa rikosten sovittelumenettelyn käyttäminen yhä vakavampien rikosten yhteydessä.

   

Hän pelkää, että sovittelu laajenee "kuin pullataikina" myös vakaviin rikoslakirikoksiin.

   

Kuusimäen mukaan sovittelujärjestelmä ei myöskään kohtele kansalaisia tasavertaisesti. Puolessa Suomen kunnista tekijä ei edes voi päästä sovitteluun, koska kunnat eivät ole järjestäneet sovittelua.

   

"Sovitteluasia on täysin sekasortoisessa tilassa", Kuusimäki luonnehtii.

   

Kuusimäen mukaan

eduskunnalta on jäänyt päättämättä se, mitkä asiat voidaan jättää rikoksen tekijän ja uhrin päätettäväksi ja missä yhteiskunnan etu on niin suuri, että päätöstä ei voida jättää asianosaisille. Hän arvioi, että sovittelun käyttö on pikku hiljaa siirtymässä alueille, joille sitä ei alunperin tarkoitettu.

   

Kuusimäki korostaa, että itse sovittelun ajatuksessa ei ole mitään arveluttavaa.

   

"En halua leimautua sovittelujärjestelmän vastustajaksi. Totta kai, jos nuoret rikoksen tekijät, graffitin piirtäjät ja postilaatikon potkijat saadaan sovintopöydän kautta korvaamaan omat tekonsa, niin minunkaan mielestäni yhteiskunnalla ei tarvitse olla sen jälkeen mitään sanomista. Mutta jos se laajenee, niin kuin se on laajentunut, täysivaltaisten ihmisten tekemiin pahoinpitelyihin ja varkauksiin, niin silloin joudutaan asettamaan eräitä kysymyksiä, joihin ei nyt ole mitään vastauksia", Kuusimäki korostaa.

   

"Ensiksikin jossakin täytyisi olla kriteerit, miten vakaviin rikoksiin tämä voi yleensä ulottua. Nyt sillä ei ole mitään kattoa", Kuusimäki toteaa.

   

Toinen

yhdenvertaisuuskysymys on se, onko kaikilla rikoksentekijöillä oltava mahdollisuus sovitteluun.

   

"Olisi myös oltava tieto, millä kriteereillä ja kenen toimesta asiat ohjautuvat sovitteluun. Jos on esimerkiksi useampikertainen varas, niin ohjataanko sekin sovitteluun", Kuusimäki pohtii.

   

Kolmas tärkeä tekijä on menettelyn oikeudenmukaisuus.

   

"Syyttäjillä ei ole mitään mahdollisuutta kontrolloida minkälaisin taidoin ja missä olosuhteissa sovittelu on suoritettu. Syytäjän pitäisi luottaa siihen, että objektiivisuus ja ei-painostavuus on otettu huomioon, mutta mitään kriteerejä ei ole. Sovittelu on kunnallista vapaaehtoistoimintaa, jota ei mitenkään ole järjestetty systemaattisesti", Kuusimäki muistuttaa.

   

Kuusimäen tietojen mukaan Suomessa on pari sataa kuntaa, joissa sovittelua ei ole järjestetty. "Monilla paikkakunnilla syytäjällä ei siis edes ole ketään, jolle lähettää asiaa soviteltavaksi. Eli syyte riippuu sadoissa tapauksissa täysin rikosoikeudellisen prosessin ulkopuolisesta järjestelystä."

   

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi pahoinpitelyn yhteydessä sovitteluun pääsyn saattaa ratkaista se, ovatko paikkakunnan päättäjät nähneet hyväksi sijoittaa rahaa sovitteluun vai ei.

   

Myös yhdyskuntapalvelun ja vankeusrangaistuksen muuntosuhde on valtakunnansyyttäjän mielestä pahasti pielessä.

   

Jälleen esimerkki

elävästä elämästä. Kaksi vanhaa tekijää menee murtokeikalle. He jäävät kiinni ja saavat kolme kuukautta vankeutta.

   

Nykysääntöjen mukaan yhdyskuntapalvelu on pääsääntöinen ratkaisu alle kahdeksan kuukauden vankeustuomiossa, ja molemmilla on periaatteessa tarjolla yhdyskuntapalvelumahdollisuus.

   

Palveluun soveltuvuudesta on tehtävä kuitenkin selvitys. Sen mukaan toinen soveltuu palveluun ja toinen ei. Identtisessä tapauksessa toinen menee vankilaan 90 päiväksi ja toiselle tuomitaan 90 tuntia kevyttä työtä.

   

"Tämä ei mielestäni vastaa oikeudenmukaisuuden vaatimuksia maassa, jossa muutoin vapaudenriistoa pidetään erittäin vakavana asiana. Vapauden riistäminen on Suomessa kova asia, paitsi tässä kohtaa, jolloin vankilavuorokausi yhtä äkkiä rinnastetaan yhden tunnin työhön", Kuusimäki arvostelee.

   

Kuusimäen mukaan oikeudenmukaisin ratkaisu olisi se, että yhtä vankilavuorokautta vastaisi kunnon työpäivä.

   

Hän muistuttaa, että yhdyskuntapalvelu seuraa tekoa, josta on tuomittu ehdoton vankeusrangaistus. Siinä on jo käytetty kaikki ehdollisen tuomion venttiilit eli on oikein tosi teko takana.

   

"Jos ei ensin rötösteltyään halua tehdä edes muutamaa tuntia päivässä töitä, niin sitten rötös on istuttava. Jollain tavalla yhdyskuntapalvelua pitää pidentää", Kuusimäki vaatii.