TURKU. Turun Kupittaanpuistossa järjestetty Koneisto-festivaali mainosti itseään Pohjoismaiden ensimmäisenä elektronisen musiikin festivaalina.

   

Sen teknopainotteinen esiintyjäkaarti houkutteli paikalle vähemmän yleisöä kuin kesän rockfestivaalit, mutta sai kiitosta ulkoasiainministeriön lehdistö- ja kulttuuriosaston paikalle kutsumilta ulkomaisilta musiikkitoimittajilta.

   

Englantilaisen

, viikoittain ilmestyvän New Musical Expressin toimittaja Piers Martin piti festivaalin ohjelmaa erittäin tasokkaana ja veikkasi, että sillä on mahdollisuus muutamassa vuodessa nousta suurien eurooppalaisten tekno- ja elektrofestivaalien joukkoon.

   

Perusbrittiläisen popjournalistin tavoin Martinin kiinnostus keskittyi ohjelmiston omaperäisempiin esiintyjiin: Pan Soniciin, Op:l Bastardsiin ja Jimi Tenoriin. Eurooppalaisten levymyyntilistojen kärkipaikkaa pitävä Bomfunk MC's sai häneltä murskaavan tuomion.

   

"Rehellisesti sanoen se oli minusta piinallista. He vaikuttivat minusta amatöörimäisiltä ja laulaja toisti pelkkiä hiphop-kliseitä. Minun oli poistuttava kahden biisin jälkeen", hän tunnustaa.

   

Jos Piers Martin

olisi jäänyt seuraamaan keikkaa, niin hän olisi saattanut pehmentää kriittistä arviotaan. Bomfunk MC's todella teki parhaansa. Yhtye oli valmistautunut tekemään kesän viimeisestä kotimaan keikastaan ikimuistoisen, mutta lavalla heitä kohtasi karu yllätys.

   

Urheiluhalliin rakennettua lavaa peitti kokolattiamatto, jonka päällä yhtyeen visuaalisin elementti, breakdanceryhmä Savage Feet ei pystynyt esiintymään. Maton karhea pinta ei olisi antanut periksi akrobaattiseesti pyörähteleville tanssijoille.

   

Ilman tanssijoiden tunnelmaa nostattavaa vaikutusta keikan koko dynamiikka jäi Raymond Ebanksin varaan. Yleisö, joka ei muutenkaan täyttänyt isoa hallia, ei jaksanut innostua yhtyeen dubreggae-jammailusta tai hiukan puuduttavista rap-biiseistä.

   

Urheiluhallin

kolkkoudelle vastapainona oli puiston laidalla sijaitseva maauimala, jonka keskelle rakennetulla lavalla dj:t ja bändit tarjosivat orgaanisempaa groovea vaihtoehtona telttojen tekno- ja trancepainotteiselle soitolle. Lauantaina uimalaan kerääntyi yleisöä jo puolenpäivän tienoilla nauttimaan auringosta ja leppoisasta chill-out tunnelmasta.

   

Helsinkiläiset Niko Saarela ja Saija Lentonen olivat varustautuneet iltapäivän uiskenteluun pienellä uimapatjalla ja isolla uimarenkaalla. Heidät oli houkutellut paikalle lähinnä baleaarihousea soittaja dj Jose Padilla.

   

"Tunnelma on

oikein hyvä, vaikka Padilla soittikin tunnin luvattua vähemmän", Saarela kertoo aurinkoisena ja Lentonen nyökkää.

   

"Tunnelma on melkein kuin Ibizalla", Lentonen jatkaa naurahtaen ja lisää, että Turku on Suomen Ibiza.

   

Uimalan toinen

pääesiintyjä oli ainoan Suomen keikkansa tänä vuonna tehnyt Jimi Tenor yhtyeineen.

   

Ensimmäistä kertaa marraskuun jälkeen yhdessä soittanut yhtye soitti rennon, joskin hiukan hajanaisen keikan. Jimi ei ole koskaan ollut mikään varsinainen laulaja, mutta onneksi hänen tueksensa yhtyeeseen on liittynyt Nicole Willis, miehen tuore vaimo ja newyorkilainen laulajatar.

   

Jimin lähes progesta muistuttavia kosketinmelodioita tasapainotti dj Maurice Fultonin vaikuttava scratching, jota hän teki näyttävästi myös kyynärpäällä ja jalalla. Jimi Tenor & Shamansin möykkäajoista muistuttivat mukana keikalla olevat hienot äänikojeet.

   

Matti Knaapin suunnittelemista laitteista vaikuttavin oli pesukoneen moottorista, vasarasta ja öljytynnyristä rakennettu "rumpukone", joka hakkasi tasaista tahtia bändin taustalla.

   

Koneisto kumosi jälleen yhden konemusiikkiin liitetyn uskomuksen. Poliisi ei tehnyt koko viikonlopun aikana yhtään huumetakavarikkoa.