Jos poliittiset puolueet tuntuvat tuskastuttavan vanhanaikaisilta, älkää huolestuko. Saatatte olla oikeassa. Suomen puoluerakenne periytyy autonomian ja kansalaissodan ajoilta. Nykyiset pääpuolueet syntyivät alun perin ajamaan kuningasvaltaa, kahdeksantuntista työpäivää ja maareformia.

   

Maa on kuitenkin muuttunut. Suomi teollistui ja synnytti yhtenäiskulttuurin. Suomi rakensi tietoyhteiskunnan, jakautui kahtia ja pirstoutui alakulttuureiksi. Suomi soti, solmi yya-sopimuksen, irtautui siitä ja liittyi Euroopan unioniin.

   

Yhteiskuntaa on myllerretty moneen otteeseen, mutta puoluekartta on sitkeästi pysynyt entisellään. Liberaalit ovat toki puolueena kadonneet, ja vihreät ovat tulleet tilalle. Muutoin ovat puolueiden väliset voimasuhteet vaihdelleet vain vähän.

   

Äänestämisen on pelätty jäävän laimeaksi kunnallisvaaleissa. Kiinnostaisivatko vaalit enemmän äänestäjiä, jos puolueet heijastelisivat tämän vuosituhannen yhteiskunnallisia suuntauksia?

   

Millaiset puolueet

sitten heijastelisivat niitä? Teknillisen korkeakoulun Neuroverkkojen tutkimusyksikön tutkijat Jaakko Särelä ja Juha Vesanto hahmottelivat uuden puoluekartan. He ryhmittelivät Helsingin Sanomien vaalikoneeseen vastanneet 565 Helsingin valtuustoehdokasta kahdeksaan ryppääseen ehdokkaiden mielipiteiden perusteella.

   

Uudet puolueet on kuvattu oheisessa kartassa. Puolueille on annettu omat värit ja iskulauseet. Näiden puolueiden välillä on selkeitä eroja, ja ne ovat sisäisesti yhtenäisempiä kuin nykyiset. Vaalien allahan on valiteltu, etteivät puolueet eroa toisistaan.

   

Uusien puolueiden riveistä voi löytyä yllättäviä ehdokkaita. Esimerkiksi nuorsuomalaisista vihreisiin loikanneet valtuutetut näyttävät pitäneen porvarilliset mielipiteensä. Vasemmisto ei jakaudu Sdp:n ja vasemmistoliiton välistä vaan vasemmistoliiton sisältä. Uuteen puoluekarttaan on merkitty Helsingin nykyisistä valtuuteista ne, jotka vastasivat Helsingin Sanomien vaalikoneen 20 kysymykseen ja ovat taas ehdolla.