Elokuvasta ja niiden tekemisestä kiinnostuneet ovat saaneet uuden opetusmateriaalin internetiin. Uutta sivujen ideologiassa on, että ne pyrkivät palvelemaan myös kuuroja ja näkörajoitteisia.

   

Taideteollisen korkeakoulun suojissa viime viikolla valmistuneen Elokuvantaju-portaalin ensimmäisen version isä Antti Raike listaa käyttäjäkuntaan myös "elokuva-alan opiskelemisesta kiinnostuneet, vielä huonosti suomea osaavat maahanmuuttajat, etäopiskelijat, elokuvaopintojen perusopintoja suorittavat".

   

"Tavoitteena on,

että oppi on ensimmäistä kertaa kaikkien sellaisten käyttäjäryhmien saatavissa, jotka eivät eri syistä voi seurata tavallista korkeakoulussa annettavaa opetusta."

   

Raike valmistelee väitöskirjaa hypermediasta ja elokuvataiteiden etäopiskelusta korkeakouluissa. Nyt valmistunut portaali on tutkimukseen liittyvä työväline. Muita pääsuunnittelijoita ovat Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratorion opiskelijat Timo Viikari ja Karri Laitinen. Portaali on samalla Viikarin ja Laitisen lopputyö.

   

Portaali tarjoaa

toistaiseksi vasta elokuva-alan perusoppia havainnollisessa muodossa, suomalaisten elokuvantekijöiden artikkeleita sekä linkkejä elokuva-alan palveluihin internetissä. Se on avoin kaikille itsenäiseen käyttöön, mutta parhaimmillaan "opiskelijaryhmien tavoitteellisen oppimisen työvälineenä".

   

"Työ on suhteellisen alussa, joten sivuilta puuttuu viittomisto. Tilanteesta kertoo, että vaikka tarkoitukseen käytettävä av-kieli on aika kattava, sekin kehittyy koko ajan. Toistaiseksi tuemme kuurojen opintoja siten, että yritämme käyttää mahdollisimman luettavaa suomen kieltä", Raike sanoo.

   

Etäopiskelu

internetin välityksellä ei sinänsä ole uutta, sillä vuoden alussa perustetun virtuaaliyliopiston myötä internet tulee Suomen korkeakouluissa yhä laajemmin käyttöön etäopiskeluvälineenä.

   

Elokuvantajun ensimmäinen kokeiluryhmä opiskelee Jyväskylän yliopistossa viittoma-kielisessä opettajankoulutuksessa. Seitsemän kuulovammaisen opiskelijan ryhmä suorittaa kaksi opintoviikkoa elokuvataiteen osastolla ns. ylimääräisinä opiskelijoina.

   

"Minkälaiseksi oppiminen muodostuu ja mitä uusia opiskelutaitoja kehittyy, on samalla tutkimuksellisena tavoitteena. Toivon syntyvien uusien etäopiskelun tapojen siirtyvän vähitellen kentälle eli kuulovammaisten kouluihin."

   

Raike myöntää,

että internet näyttää kehittyneen viime vuosina lähestulkoon kaupallisuuden ehdoilla eikä ole erityisesti kilpaillut ns. vähemmistöryhmien huomiosta.

   

Hän muistuttaa, että internet "on silti alun perin syntynyt akateemiseen maailmaan, ja eräs sen ideologioista on yhä kaikille tasaveroinen tiedon kulku ja mahdollisuus vuorovaikutukseen. Alkuperäinen ideologia ei ole kadonnut minnekään."

   

Raike mainitsee

suomalaisina malliesimerkkeinä Ateneumin ja Kuluttajaviraston, joissa molemmissa "on jo muutaman vuoden ajan oma-aloitteisesti kehitetty saavutettavuutta", internet-sivuja palvelemaan näkö- ja kuulovammaisia.

   

Kuulovammaisille asia nousee tärkeäksi sitä mukaa kun äänen määrä verkkosivuilla kasvaa.

   

Parhaimmillaan

internetissä olevan aineiston pitäisi voida myös kuulla puheena ja nähdä viitottuna. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa heikkonäköisten avuksi sivujen tekstin ja taustan värin ja kontrastin miettimistä.

   

Kielen selkeys merkitsee paljon vaikkapa syntymäkuuroille, joille suomen kieli ei ole äidinkieli.

   

Elokuvantajun konseptia

ja käytettävyyttä suunnitellut Timo Viikari huomauttaa, että kehitystyö monenlaisten käyttäjäkuntien välineeksi maksaa ja vie aikaa, ja merkitsee nykyisellään myös kompromisseja.

   

Viikari uskoo silti, että vähemmistöjen vuoro on tulossa myös kaupallisessa ajattelussa, kunhan saavutettavuuden koko merkitys ymmärretään.

   

Elokuvantajun kehittäjät

tietävät, että heidän portaalinsa on myös maailmalla harvinaisuus. Antti Raike kertoo esimerkkitilanteen kuurojen maailmankonferenssista Brisbanesta vuodelta 1999. "Esittelin siellä portaalimme silloisen surkean alkeisversion. Kun tuli kysymysten vuoro, sali pysyi hiljaisena. Sain kuulla että koko ajatus oli kuuroille kansainvälisesti vielä ihan uusi."

   

"Yhdysvalloissa

on julkaistu verkossa viittomakielen online-sanakirjoja ja vastaavia yksittäisiä tuotteita, mutta en vielä ole törmännyt kokonaiseen järjestelmään tai sisällöntuotantoon, joka toimisi siten, että myös viittomakieli olisi huomioitu", itse 27-vuotiaana kuuroutunut Raike sanoo.

   

Timo Viikari huomauttaa, että portaali on nyt "vasta oppimateriaaliasteella. Kehittyessään se laajenee vähitellen", tiimin oletusten mukaan myös julkaisujärjestelmäksi ja toimintakanavaksi."