Huumepolitiikka on lieventynyt Euroopassa viime vuosina selvästi, ainakin jos kehitystä arvioidaan kannabistuotteiden dekriminalisoinnilla eli käytön sallimisella. Kovienkaan huumeiden sallittu käyttö ei ole harvinaista Euroopassa.

   

Pehmeän huumepolitiikan pioneerityötä on tehnyt Hollanti, missä kannabis-tuotteet laillistettiin jo 70-luvulla. Nyt marijuanaa ja hasista saa ostaa laillisesti erityisistä kahviloista.

   

Monien huumeiden vastustajien yllätykseksi huumekuolemien määrä Hollannissa on kuitenkin yksi alimmista EU:ssa. Klassinen porttiteoria, jonka mukaan kannabiksen käyttö johtaa koviin huumeisiin, ei siis näytä pätevän - ainakaan Hollannissa.

   

Hollantilaisen Trimbos-instituutin vertailun mukaan vapaa kannabis ei myöskään johda nuorten kohdalla laajaan suosioon. Kun 15-vuotiaista briteistä 41 prosenttia on kokeillut kannabista, on sama luku Hollannissa "vain" 24.

   

Tämän vuoden alussa Belgia laillisti kannabiksen henkilökohtaisen käyttämisen. Kannabiksen myynti ja suurten määrien valmistaminen on kuitenkin edelleen kiellettyä, eikä hollantilaisia coffee-shopeja ole tulossa kadunvarsille. Terveysministeriön perustelun mukaan kannabista ei ole syytä kohdella eri tavoin kuin alkoholia tai tupakkaa.

   

Myös Sveitsissä kannabiksen käyttö ja pienimuotoinen myynti aiotaan laillistaa. Jo nyt monet liikkeet kauppaavat huumehamppua, vaikka eivät satoa saakaan myydä. Kannabista olisikin melko vaikea kitkeä Sveitsistä, sillä maan nuorisosta neljäsosa polttaa marijuanaa tai hasista.

   

Sveitsi on ollut yksi liberaaleimmista eurooppalaisista maista: "parantumattomille" heroinisteille kun annetaan valvotuissa olosuhteissa ilmaiseksi huumeannoksia. 1998 Sveitsissä kuitenkin torjuttiin ehdotus, joka olisi laillistanut kaikkien huumeiden käytön.

   

Italiassa ja Espanjassa on kaikkien huumeiden käyttö ollut sallittua jo pitkään. Tuorein huumelinjauksia keventänyt maa on Portugali, missä uudet huumelait tulevat voimaan heinäkuussa.

   

Tanskassa puolestaan

on keskusteltu Hollannin esimerkin seuraamisesta. Jo nyt on tavallista, ettei narkomaanilta oteta pidätettäessä pois omaan käyttöön tarkoitettua huumeannosta. Käytännön perustelu on looginen: narkomaani joutuisi tekemään uusia rikoksia hankkiakseen annoksen menetetyn tilalle.

   

Kreikassa käytäntö on ainakin suomalaisittain ajateltuna nurinkurinen: kannabiksesta saattaa seurata kovempi rangaistus kuin heroiinista. Kreikkalaisen logiikan mukaan heroinisti tarvitsee ainetta fyysisesti enemmän kuin kannabiksen käyttäjä, joten heroinistia ei pitäisi rangaista riippuvuudestaan.

   

Yleisesti ottaen Euroopassa pyritään nyt siihen, että rangaistuksen sijaan huumeidenkäyttäjä saataisiin irti riippuvuudesta esimerkiksi vieroitushoidolla.

   

Vaikka huumeiden käyttämiseen suhtaudutaan sallivammin, ei huumerikoksia katsota suopein silmin. Tästä kertoo jo sekin, että koko 90-luvun huumerikoksiin liittyvät pidätykset ovat kasvaneet rajusti lähes kaikissa EU-maissa.

   

Huumeiden vapauttamisesta käytävässä keskustelussa tuntuu olevan loputon määrä ratkaisemattomia kysymyksiä.

   

Miten esimerkiksi voidaan samanaikaisesti hyväksyä huumeiden käyttö mutta kriminalisoida kaupankäynti? Eikö juuri käytön laillistaminen houkuttele rikollisjärjestöjä markkinoille? Portugalin politiikka onkin herättänyt närkästystä Suomessa, sillä Schengenin myötä pelätään huumeiden leviämistä.

   

Huumeiden puolustajat ovat vedonneet yksilön oikeuksiin: jos esimerkiksi huumeiden hankkimiseen ei liity rikosta eikä käyttäjä vahingoita muita, ei valtiolla pitäisi olla oikeutta puuttua asiaan. Näin on ajateltu esimerkiksi Kanadassa, jossa valtio katsoo, ettei sillä ole rahkeita puuttua kansalaisen oikeuteen kasvattaa hamppua.

   

Vastaväitteen mukaan valtiolla on velvollisuus suojella kansalaisia itseltään kuten esimerkiksi liikenteessä turvavöillä ja kypärillä. On myös ajateltu, että valtiolla on oikeus ylläpitää kansalaistensa terveyttä korkeiden sairaanhoitomaksujen vuoksi.

   

Huumeiden kannattajat

perustelevat näkemystään myös sillä, että laillistamalla huumeet valtio voisi paremmin kontrolloida kauppaa, käyttöä ja huumausaineiden puhtautta ja saada samalla verotuloja.

   

Vastustajat ovat ampuneet näkemyksen alas: valtiojohtoinen huumekauppa ei poistaisi laittomia huumediilereitä, jotka valmistavat epäpuhtaampia huumeita halvemmalla.

   

Keskusteluun on haettu vertauskohtia myös Yhdysvaltojen ja Suomen kieltolaeista, jotka rikastuttivat salakuljettajia mutta eivät onnistuneet raitistamaan kansaa. Vaikka juoppoutta ei saatukaan kitkettyä, ainakin Yhdysvalloissa juoppojen ja maksakirroositapausten määrä väheni kieltolain aikana.