Savon uroiden näkövinkkeli esiin! Jaakko Lyytisen ja Jan Erolan tv-ohjelma risteyttää Ylkkärin ja 70-luvun korpikommunismin
"Ei puuteria, hikkee pittää näkyä", Jaakko Lyytinen huhkii savoksi Pasilan tv-studiossa. Ensimmäinen Kirvesmiehet-ohjelma alkaa olla purkissa, raskas työpäivä on takana, mutta
vielä pitää heittää pari biisiä Punatähdet-yhtyeen kanssa.
Savon murre jää päälle, kun sitä puhuu koko päivän kameralle.
Kirvesmiehet on TV1:n kesän keskusteluohjelma, jota esitetään maanantai-iltaisin Raid-uusintojen perään.
Lyytinen, 28, ja hänen juontaja- ja toimittajakumppaninsa Jan Erola, 31, ovat olevinaan 70-lukulaisia, hiestä ja innosta hehkuvia kommunisteja Rautavaaralta, Raatavuaralta siis, Savon syrjäisestä
sydämestä.
Kirvesmiesten ensimmäisessä osassa piipahtaa muun muassa Rautavaaran (oikea) kunnanjohtaja Seija Teittinen, joka kertoo miten 2 400 asukkaan Rautavaaralla nykyään menee. Se on tullut tunnetuksi Suomen köyhimpänä kuntana, eikä siellä nykyäänkään osakesalkuilla
pullistella.
Teittinen ojentaa
lahjaksi Rautavaaran viirin. Käy ilmi, että siinä on kaksi kirvestä ristikkäin ja niiden alla vielä uroon (eli raudan) merkki.
Kuinka sopivaa!
Lyytiseltä ja Erolalta nimittäin odotetaan sekä kirves- että urosnäkökulmaa. Heidän ohjelmansa tuottaa Ikoni ja indeksi -yhtiö,
eli käytännössä Kaken pesulan vetäjät Raisa Rauhamaa ja Marketta Mattila. He halusivat antaa "miesnäkökulmalle tilaa". Erola ja Lyytinen ovat myös selkeästi eri sukupolvea kuin - no esimerkiksi
me", Rauhamaa sanoo.
Eivät miehet oikeasti
ole Rautavaaralta, mutta murre tulee silti sydämestä. Sekä Lyytisen että Erolan juuret ovat Savossa ja siellä on vietetty
lapsuuden kesiä.
Lyytinen ja Erola ovat syntyperäisiä helsinkiläisiä, Ylioppilaslehden kasvattamia toimittajia ja poliittisen historian opiskelijoita.
Älykköjä, halusivat tai ei.
Savolaisuus on löytynyt Savolaisesta Osakunnasta, eikä se ole ollut mikään vitsi.
"Savossa on henkinen kotini", Erola sanoo.
Kirvesmiesten bändi Punatähdet syntyi jo 1995. Ensin se oli Lyytisen ja Erolan duo, joka kävi naurattamassa väkeä erilaisissa
kemuissa. Sittemmin se on kasvanut yhdeksänmiehiseksi amatööriryhmäksi, josta lähtee disko- ja soulsoundejakin.
Aika meheviä sellaisia, kun ottaa huomioon, että kyseessä on Rautavaaran työväenyhdistys Teräksen kulttuurijaoston orkesteri.
Lyytinen ja Erola ovat bändin laulajat, Varma Kosto ja Aatos Punanen.
Punatähtien nettisivuilla voi tutustua muun muassa orkesterin DDR:n reissun kuva-alpumiin. Sivuilta löytyy myös Rautavaaran
Punanderien vaikuttava sukuhistoria.
"Punatähtien kautta
voi ammentaa lapsuuden tarinoista ja hahmoista. Tämä on hyvin luonteva rooli", Lyytinen sanoo Varma Koston vaatteissa, jotka
tällä kertaa ovat löytyneet Ylen puvustosta.
Kiinnostus 70-luvun kommunismiin ja taistolaisuuteen tulee tietenkin poliittisen historian opintojen kautta.
Erola tekee graduaankin sen ajan poliittisesta radikalismista ja Akateemisesta Sosialistiseurasta.
"Savolaisuus antaa lempeän parodisen otteen taistolaisuuteen", Erola selittää.
Miten 70-luvun taitteessa syntyneet voivat tavoittaa oikean hengen? "Fiilis välittyy biiseistä", he sanovat.
Erolaa sykähdyttävät erityisesti Arja Saijonmaan laulut. Gradua tehdessään hän on imenyt vaikutteita myös kokouspöytäkirjoista.
Punatähtien musiikki ei silti ole niinkään velkaa poliittiselle laululiikkeelle vaan pikemminkin Hiski Salomaalle ja kuplettiperinteelle.
"Mulla tökkii laululiikkeessä huumorintajun ja itseironian puute", Lyytinen valittaa.
Kirvesmiesten studio
on Punatähtien treenikämppä, ja keskustelut käydään muovituoleilla, joiden on tarkoitus olla mahdollisimman rumia ja epämukavia.
Ohjelmat kuvataan muutamaa päivää ennen lähetystä ja leikataan kolmen vartin mittaisiksi. Koska Lyytinen ja Erola ovat toimittajia,
he tekevät taustatyöt itse.
Raisa Rauhamaa ja Marketta Mattila ovat kehitelleet ohjelman idean sen nimeä myöten, ja itse ohjelmat suunnitellaan yhdessä.
Ensimmäisessä ohjelmassa kuljetaan melkoinen kaari urheilusankaruudesta isänmaallisuuden kautta kansallisiin traumoihin -
ja kommunismiinkin.
Keskustelijoita ovat muun muassa lätkämaalivahti Pasi Nurminen, professori Heikki Ylikangas ja dosentti Jari Ehrnrooth.
"Se on vielä aika turboahdettua", Lyytinen myöntää.
Erola ja Lyytinen korostavat itsekin oman sukupolvensa ääntä. "Ettei puhuttaisi vain kakunheittämisestä vaan asiasta, jonka takia niitä heitetään."
Heitä ärsyttää nykyisen tiedonvälityksen "pelonsekainen" tapa suhtautua poliittisiin liikkeisiin.
Entä uroiden ääni?
Ylkkärissä he provosoivat taannoin esiin keskustelua, jota Erola kutsuu "uuden sukupolven miesnäkökulmaksi".
"Me haluamme tuoda miesten näkökulman mukaan tasa-arvokeskusteluun", he julistavat.
"Edellisten sukupolvien tasa-arvokeskustelu kyllästyttää, samoin tunkkainen sovinismi, jolla saa aina viestinsä läpi. Meidän
sukupolvellemme esimerkiksi tasa-arvo parisuhteessa on jo itsestäänselvyys", Lyytinen vakuuttaa.
Uuden miesnäkökulman aiheisiin voi näiden miesten mukaan kuulua esimerkiksi poikien syrjäytyminen kouluissa tai yhtä hyvin
seksuaalinen ahdistelu naisen näkökulmasta - tai vaikka syytetyn miehenkin, jos kantti kestää.
