Tunnelma täpötäydessä baarissa on korkealla. Musiikin yli kuuluu ihmisten rupattelua ja naurua. Baaritiskillä 31-vuotias Hannu juttelee ystäviensä kanssa.

   

Ympärillä vellova ihmismassa saa Hannun horjahtamaan. Hän tönäisee vahingossa takanaan seisovaa miestä. Hannu kääntyy ympäri pyytääkseen tuntemattomalta mieheltä anteeksi, mutta menee sanattomaksi. Pena, 26, on raivon vallassa. Hän on saanut kaljaa rinnuksille.

   

Pena laskee tuoppinsa baaritiskille, käännähtää ja lyö Hannua nyrkillä kasvoihin. Hannu pysyy vaivoin pystyssä, mutta nenästä alkaa vuotaa verta. Kun verta vain tulee ja tulee, Hannu lähtee tapaturma-asemalle. Hänen nenänsä on murtunut.

   

Pena saa syytteen

Hannun pahoinpitelystä. Helsingin käräjäoikeudessa hänet tuomitaan maksamaan 50 päiväsakkoa. Pena saa kuukaudessa käteen 6 000 markkaa, joten hän joutuu maksamaan 3 750 markkaa sakkoa.

   

Mutta millainen olisi rangaistus, jos Ben löisi Hansia tukholmalaisessa kapakassa? Entäpä, jos kapakka sijaitsisikin Oslossa tai Kööpenhaminassa? Tai ehkäpä Berliinissä tai hollantilaisessa pikkukaupungissa? Tai Kanadassa?

   

Helsingin Sanomien, MTV3:n ja kuuden ulkomaisen tiedotusvälineen yhteisen vertailun mukaan Ben saisi paljon ankaramman rangaistuksen kuin Pena. Sekä Ruotsissa, Norjassa että Tanskassa Ben passitettaisiin lyhyeksi ajaksi vankilaan. Myös Kanadassa hän saisi vankeutta. Hollannissa hänen vankeustuomionsa muunnettaisiin yhdyskuntapalveluksi.

   

Saksassa Ben selviäisi nyrkkeilystään sakoilla, mutta hänen sakkonsa olisivat kaksi kertaa niin suuret kuin Penan.

   

Vertailussa pyydettiin

tuomareita seitsemästä eri maasta ratkaisemaan kymmenen kuviteltua tapausta. Rikokset vaihtelivat myymälänäpistyksestä poliisimurhiin, Penan kapakkatappelu oli yksi niistä.

   

Tuomareita pyydettiin arvioimaan, mikä olisi todennäköinen rangaistus kuvailluista rikoksista. Osa tuomareista antoi täsmällisen vastauksen, mutta osa jätti tuomioihinsa väljyyttä. Kuvitteellisia tapauksia ei ole aivan yksinkertaista ratkaista, sillä oikeudenkäynnissä tulee aina esille yksityiskohtia, jotka saattavat vaikuttaa rangaistukseen.

   

Suomessa tapaukset ratkaistiin Helsingin käräjäoikeudessa. Eri osastojen antamista rangaistuksista tehtiin kooste.

   

Selvityksen perusteella

rangaistukset Suomessa eivät ole erityisen lieviä, vaikka niin yleisesti luullaan. Suomi on pikemmin keskitien kulkija. Pohjoismaissa ankarimmat rangaistukset jaetaan Norjassa, lievimmät Tanskassa.

   

Tulosten tulkinnassa täytyy kuitenkin olla varovainen, sillä rangaistuskäytäntö saattaa vaihdella paljon myös maan sisällä. Tämän osoitti esimerkiksi Helsingin Sanomien 1996 tekemä selvitys, jossa Suomen kaikkia käräjäoikeuksia pyydettiin tuomitsemaan kymmenen kuvitteellista rikosta. Vertailun mukaan joku tuomari saattoi antaa sakkoja rikoksesta, josta toinen passitti vankilaan.

   

Pahoinpitelystä

selviää Suomessa vertailun perusteella selvästi lievemmällä rangaistuksella kuin muualla. Penan sakkorangaistus kapakkamukiloinnista yllätti myös korkeimman oikeuden presidentin Olavi Heinosen.

   

Heinosen mielestä Penalle olisi voitu tuomita vankeutta, joko ehdollisena tai ehdottomana. Ehdottoman rangaistuksen Heinonen olisi kuitenkin muuntanut yhdyskuntapalveluksi.

   

Heinosen mukaan selvityksen perusteella näyttäisi siltä, että Suomessa väkivaltarikoksista saa edelleen liian lieviä rangaistuksia, jos niitä verrataan omaisuusrikoksista annettuihin. Tilanne ei ole muuttunut, vaikka asiasta on keskusteltu vuosikymmeniä.

   

1970-luvulla alkaneessa

kriminaalipoliittisessa keskustelussa "nakkivarkaat" haluttiin pois vankilasta. Ja saatiinkin. Kun varkauksista ja muista omaisuusrikoksista annettiin pienempiä rangaistuksia, Suomen vankiluku aleni muiden pohjoismaiden tasolle. Samalla kuitenkin lievenivät myös väkivaltarikosten tuomiot.

   

Heinonen kaipaisikin nyt jatkokeskustelua väkivaltarikosten rangaistuksista.

   

"Vaikka omaisuus- ja väkivaltarikoksista annettujen rangaistusten suhdetta on yritetty muuttaa, mielestäni siinä ei ole onnistuttu."

   

Samaa mieltä

on valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki. Jos hän saisi päättää, Pena lähtisi vankilaan pariksi kolmeksi kuukaudeksi.

   

"Väkivaltarikoksista annetut tuomiot eivät anna kaunista kuvaa siitä, miten Suomi suhtautuu ruumiillisen koskemattomuuden loukkaukseen", Kuusimäki huokaa.

   

Kuusimäki huomauttaa, että rangaistusasteikkoa kyllä riittää, sillä pahoinpitelyrikoksesta voidaan tuomita jopa kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Myös törkeästä huumerikoksesta enimmäisrangaistus on kymmenen vuotta vankeutta.

   

"Huumerikoksissa

rangaistuskäytäntö on erittäin letkeää. Ei tarvitse kummoistakaan hasiskakkua pyöritellä käsissä, kun saa pari vuotta vankeutta. Jos huumeen kilomäärä kasvaa, kohoaa rangaistuskin vuosia. Mutta kun samanlaiselta asteikolta pitäisi mitata rangaistus tavanomaista roimasti raaemmasta pahoinpitelystä, asteikolla liikutaan viikkoja tai enintään kuukausia ylöspäin", Kuusimäki puhisee.

   

Samalla tavalla Suomi suhtautuu Kuusimäen mielestä seksuaalirikoksiin. Hän ei usko, että vertailussa oleva raiskaustuomio toteutuisi Suomessa. Selvityksessä Suomi antoi raiskauksesta 3 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistuksen, mutta todellisuudessa raiskaaja selviäisi paljon vähemmällä, Kuusimäki arvioi.

   

Kuusimäki kaivaa arkistostaan korkeimman oikeuden (KKO) tuoreen päätöksen, jossa kaksi joukkoraiskaukseen syyllistynyttä nuorta miestä tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Uhrin kiinnipitäjä sai vajaan kahden vuoden tuomion.

   

Kuusimäen arkistosta löytyy toinenkin valaiseva esimerkki. Hän alkaa lukea ääneen KKO:n "lyhytraiskausta" koskenutta päätöstä: Raiskaaja rikkoi yöllä uhrin asunnon ikkunan, kiipesi sisään ja meni piiloon odottamaan uhrin kotiintuloa. Sitä ennen hän katkaisi sähköt ja puhelinjohdon, jotta uhri ei tunnistaisi häntä eikä voisi kutsua apua. Kun uhri tuli kotiin, raiskaaja hyökkäsi pimeässä hänen kimppuunsa ja raiskasi hänet. KKO tuomitsi miehen yhdeksi vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeuteen.

   

Kuusimäen mielestä jo näiden esimerkkien perusteella on selvää, ettei selvityksen kuvitteellisesta raiskauksesta oikeasti tuomittaisi Suomessa yli kolmen vuoden vankeusrangaistusta.

   

"Olisi tietysti hyvä, jos näin olisi."

   

Raiskaustuomiot

ovat pidentyneet muutamalla kuukaudella sen jälkeen, kun eduskunta korotti 1998 raiskauksen vähimmäisrangaistuksen vuodeksi vankeutta. Aiemmin minimi oli puoli vuotta vankeutta.

   

Samanlainen muutos tulee syyskuussa voimaan myös törkeissä pahoinpitelyissä. Minimi nousee puolesta vuodesta vuoteen.

   

Kaikkea väkivaltaa

ei Suomessakaan hyväksytä.

   

Kun vuosikausia hakattu vaimo ampuu nukkuvan miehensä pahoinpitelyn jälkeen, hänen rangaistuksensa olisi Suomessa kovempi kuin missään muussa vertailumaassa. Suomessa vaimo saisi 9 vuotta vankeutta taposta.

   

Olavi Heinonen pitää vaimon saamaa tuomiota kohtuuttoman kovana. Hän muistuttaa, että laki antaa mahdollisuuden langettaa myös minimirangaistusta lievemmän tuomion, jos siihen on syytä. Tässä tapauksessa hänen mielestään olisi. Naista on jo vuosia pahoinpidelty.

   

Yhdysvalloissa

ja Kanadassa tuomioistuimet saattavat tällaisissa tapauksissa lieventää rangaistusta "pahoinpidellyn puolison syndrooman" vuoksi. Syndroomalla tarkoitetaan niitä vaikutuksia, joita pitkään jatkuvalla väkivallalla on uhrin - yleensä naisen - käyttäytymiseen.

   

Syndroomaan viittasi myös Kanadan vastaukset antanut oikeusneuvos Janice R. Dillon Brittiläisen Kolumbian korkeimmasta oikeudesta. Syndrooma olisi lieventänyt rangaistusta niin paljon, ettei vaimo olisi välttämättä joutunut vankilaan lainkaan. Dillon arvioi, että nainen saisi korkeintaan vuoden vankeusrangaistuksen, vaikka enimmäisrangaistus taposta on Kanadassa elinkautinen vankeus.

   

Vertailun esimerkki perustuu pohjoissuomalaiseen tositapaukseen. Tosielämässä vaimo kuitenkin puukotti miehensä kuoliaaksi, eikä mies ollut vielä nukkumassa, vaan hän katseli sohvalla televisiota. Miehen viimeiset sanat olivat: "Lyö, jos uskallat."

   

Nainen tuomittiin 9 vuodeksi vankeuteen, ja käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus pysyi myös hovioikeudessa.

   

Heinosen tavoin myös Kuusimäki ihmettelee rangaistuksen ankaruutta.

   

"Nainen saa siis aivan saman rangaistuksen kuin tappaja, jonka teolle ei löydy mitään ymmärtämystä herättävää syytä. Kuvastaakohan tämäkin osaltaan sitä vähättelevää asennetta toisten ihmisten hakkaamiseen, joka on meille suomalaisille niin tyypillistä?"

   

Valtakunnansyyttäjä

Kuusimäki toivoisi keskustelua siitä, miten moitittaviksi yhteiskunta arvottaa eri rikokset keskenään. Hän ei haluaisi puhua ankarista ja lievistä rangaistuksista, vaan oikeudenmukaisista.

   

Kuusimäen mielestä ongelma näkyy erityisesti huumetuomioissa. Ne sumppuuntuvat asteikon yläpäähän. Esimerkiksi selvityksen kuvitteellisessa tapauksessa kymmenen kilon amfetamiinilastin salakuljettaja saa 9 vuotta vankeutta eli lähes maksimirangaistuksen.

   

"Jos yksi rikostyyppi ei mahdu kaiteisiinsa ollenkaan, vertailu muihin rikostyyppeihin häiriintyy. Kyllä kaikille rikoksille pitäisi olla sellaiset asteikot, että rangaistukset mitataan samoilla periaatteilla."

   

Nyt näin ei

Kuusimäen mielestä tapahdu. Vaikka huumerikoksissa taotaan jatkuvasti ylärajaa, hyvinkin voimakkaasta ja raa'asta väkivallasta tulee vain murto-osa enimmäisrangaistuksesta.

   

"Jos huumerikokset arvioidaan törkeämmiksi kuin väkivaltarikokset, näytettäköön se Arkadianmäeltä. Pidetään vaikka törkeän pahoinpitelyn maksimi kymmenessä vuodessa, mutta nostetaan huumerikosten maksimi 15 tai 20 vuoteen."

   

Kuusimäki korostaa, ettei hän halua korottaa rangaistuksia yleisesti.

   

"Valtakunnan yleiseen rangaistuslinjaan minulla ei ole mitään sanomista. Sen sisällä on kuitenkin epäkohtia, jotka koen vakavasti oikeudenmukaisuuskysymyksinä."