KULTTUURI - ARKISTO
SUNNUNTAINA 15.7.2001
     
Kotisivu                           Apua

JOENSUUN ILOSAARIROCK 13.-15.7.
Jimi Tenor jammasi hillitysti

Innokas hiphop-yleisö uutta kesäfestareilla

JOENSUU. Ilosaarirock aloitti 30-vuotisjuhlansa tyylikkäin kotimaisin voimin lauantaina Joensuun Laulurinteessä. Viime viikonlopun Ruisrockin tavoin Joensuussa esiintyy vain muutama ruotsalaisvahvistus tuttujen suomalaisten bändien lisäksi.
   
Ainoa poikkeus oli brittiläinen hc-legenda Napalm Death lauantai-iltana. Ulkomaisten tähtien vähyydestä huolimatta festivaaliliput myytiin loppuun hyvissä ajoin.
   
Jimi Tenor yhtyeineen yllätti juhlayleisön jammaamalla hillitysti keskeistä tuotantoaan ilman ylimääräistä rekvisiittaa. Kotimaassaan harvoin esiintyvä kosmopoliitti tunnetaan erikoisista kokoonpanoistaan ja kappaleiden lavasovituksista. Tällä kertaa hänellä oli mukanaan kahden miehen bändi, ja myös laulaja Nicole Willis piipahti lavalla.
   
Sugardaddy on jo vanha kappale, jonka Tenor saa aina kuulostamaan tuoreelta. Tällä kertaa se kuulosti lähinnä kolmimuunteiselta bluesilta eli "ränttätäntältä". Tenor esitti useita hienoja balladeitaan ja sooloili huilulla, saksofonilla ja analogikosketinsoittimillaan tuttuun tapaansa, lähes holtittoman estoitta.
   
Nuorekas hiphop-yleisö
on uutta tämän kesän rockfestivaaleilla. Värikäs porukka osaa ulkoa monimutkaisia riimirakennelmia ja kommunikoi aistit valppaana mc:den kanssa. Tamperelainen Paleface aloitti Ilosaarirockin hiphop-tarjonnan kakkoslavalla. Paleface ryyditti kevyesti kumouksellisia viestejään notkuttamalla käsiään ja yläruumistaan väsymättä.
   
Palefacen iso bändi soitti paljon ja taustanauhoiltakin tuli sekalaista äänimateriaalia yhtenään, mutta jotenkin kokonaisuus onnistui pysymään kasassa. Bändin lavasoundi on parantunut huomattavasti kesän festareilla. The Pale Ontologist -levyn Keep Hope a Lie soi erityisen tunteikkaasti. Hittibiisi Back To Square One sai teinimassan vellomaan.
   
Sunnuntaina pikkuhoppareita viihdyttää kolme kiinnostavaa porukkaa: ruotsalainen Feven kolmen mc:n GFX-ryhmänsä kanssa sekä kotimaiset Don Johnson Big Band ja Tulenkantajat.
   
Apulannan soittaessa
päälavan edessä velloi kokonainen teiniarmeija. Bändi oli kuin kotonaan isolla lavalla; kesäkuun Provinssirockissa se esiintyi kakkoslavalla, jolloin yleisölle jäi liian vähän tilaa.
   
Heinolalaisbändin useimmat uudet biisit ovat hittejä, jotka voi laulaa mukana, erityisesti kertosäkeet. Vaikka monet yhtyeen kappaleet pursuavat ahdistusta, kertosäkeiden melodinen iskevyys takaa niiden suuren yleisön suosion.
   
Apulantaakin suurempaa porukkaa laulatti Päälavalla esiintynyt Ultra Bra. Karskimpaa yleisöä viihdyttivät 80-luvulla maineensa luonut Peer Günt ja synkkää punkmetallia runttaava Kotiteollisuus. Peer Günt soitti klassikkokappaleitaan tiukasti, mutta vain pari kovinta hittiä sai lavanedustalla nyrkit ilmaan. Kotiteollisuus kilpaili Ilosaarirockin kovimmin soittavan bändin tittelistä. Kitarat kirskuivat ja rummut kumisivat kuin bändin levyillä.
   
Perinteinen Töminä-klubi
aloitti Ilosaarirockin perjantai-iltana kakkoslavalla, teltassa. Teltan läheisyydessä istuksi runsaasti porukkaa, mutta loppuillalla 1 200 ihmistä maleksi kuuntelemaan marginaalirockia.
   
Kahdeksasta bändistä parhaat bileet tarjosi helsinkiläinen Cleaning Women. Trio veti tutun shownsa pyykinkuivaustelineiksi naamioiduilla instrumenteillaan mustissa jakkupuvuissa. Selkeiden soundien ansiosta bändi toi mieleen saksalaisen Kraftwerkin.
   
Aloitusklubin ohjelman päätti joensuulainen synkän suomirokin kulttiyhtye Mana Mana. Bändin kolmen kitaran valli soi huumaavan massiivisesti, mutta bändi esiintyi väsyneesti.


JANI MIKKONEN
hs.kulttuuri@sanoma.fi