JOENSUUN ILOSAARIROCK 13.-15.7.Jimi Tenor jammasi hillitysti Innokas hiphop-yleisö uutta kesäfestareilla
JOENSUU. Ilosaarirock aloitti 30-vuotisjuhlansa tyylikkäin kotimaisin voimin lauantaina Joensuun Laulurinteessä. Viime viikonlopun
Ruisrockin tavoin Joensuussa esiintyy vain muutama ruotsalaisvahvistus tuttujen suomalaisten bändien lisäksi.
Ainoa poikkeus oli brittiläinen hc-legenda Napalm Death lauantai-iltana. Ulkomaisten tähtien vähyydestä huolimatta festivaaliliput
myytiin loppuun hyvissä ajoin.
Jimi Tenor yhtyeineen yllätti juhlayleisön jammaamalla hillitysti keskeistä tuotantoaan ilman ylimääräistä rekvisiittaa. Kotimaassaan
harvoin esiintyvä kosmopoliitti tunnetaan erikoisista kokoonpanoistaan ja kappaleiden lavasovituksista. Tällä kertaa hänellä
oli mukanaan kahden miehen bändi, ja myös laulaja Nicole Willis piipahti lavalla.
Sugardaddy on jo vanha kappale, jonka Tenor saa aina kuulostamaan tuoreelta. Tällä kertaa se kuulosti lähinnä kolmimuunteiselta
bluesilta eli "ränttätäntältä". Tenor esitti useita hienoja balladeitaan ja sooloili huilulla, saksofonilla ja analogikosketinsoittimillaan
tuttuun tapaansa, lähes holtittoman estoitta.
Nuorekas hiphop-yleisö
on uutta tämän kesän rockfestivaaleilla. Värikäs porukka osaa ulkoa monimutkaisia riimirakennelmia ja kommunikoi aistit valppaana
mc:den kanssa. Tamperelainen Paleface aloitti Ilosaarirockin hiphop-tarjonnan kakkoslavalla. Paleface ryyditti kevyesti kumouksellisia
viestejään notkuttamalla käsiään ja yläruumistaan väsymättä.
Palefacen iso bändi soitti paljon ja taustanauhoiltakin tuli sekalaista äänimateriaalia yhtenään, mutta jotenkin kokonaisuus
onnistui pysymään kasassa. Bändin lavasoundi on parantunut huomattavasti kesän festareilla. The Pale Ontologist -levyn Keep
Hope a Lie soi erityisen tunteikkaasti. Hittibiisi Back To Square One sai teinimassan vellomaan.
Sunnuntaina pikkuhoppareita viihdyttää kolme kiinnostavaa porukkaa: ruotsalainen Feven kolmen mc:n GFX-ryhmänsä kanssa sekä
kotimaiset Don Johnson Big Band ja Tulenkantajat.
Apulannan soittaessa
päälavan edessä velloi kokonainen teiniarmeija. Bändi oli kuin kotonaan isolla lavalla; kesäkuun Provinssirockissa se esiintyi
kakkoslavalla, jolloin yleisölle jäi liian vähän tilaa.
Heinolalaisbändin useimmat uudet biisit ovat hittejä, jotka voi laulaa mukana, erityisesti kertosäkeet. Vaikka monet yhtyeen
kappaleet pursuavat ahdistusta, kertosäkeiden melodinen iskevyys takaa niiden suuren yleisön suosion.
Apulantaakin suurempaa porukkaa laulatti Päälavalla esiintynyt Ultra Bra. Karskimpaa yleisöä viihdyttivät 80-luvulla maineensa
luonut Peer Günt ja synkkää punkmetallia runttaava Kotiteollisuus. Peer Günt soitti klassikkokappaleitaan tiukasti, mutta
vain pari kovinta hittiä sai lavanedustalla nyrkit ilmaan. Kotiteollisuus kilpaili Ilosaarirockin kovimmin soittavan bändin
tittelistä. Kitarat kirskuivat ja rummut kumisivat kuin bändin levyillä.
Perinteinen Töminä-klubi
aloitti Ilosaarirockin perjantai-iltana kakkoslavalla, teltassa. Teltan läheisyydessä istuksi runsaasti porukkaa, mutta loppuillalla
1 200 ihmistä maleksi kuuntelemaan marginaalirockia.
Kahdeksasta bändistä parhaat bileet tarjosi helsinkiläinen Cleaning Women. Trio veti tutun shownsa pyykinkuivaustelineiksi
naamioiduilla instrumenteillaan mustissa jakkupuvuissa. Selkeiden soundien ansiosta bändi toi mieleen saksalaisen Kraftwerkin.
Aloitusklubin ohjelman päätti joensuulainen synkän suomirokin kulttiyhtye Mana Mana. Bändin kolmen kitaran valli soi huumaavan
massiivisesti, mutta bändi esiintyi väsyneesti.