Yhdysvallat on lähtenyt vaaralliselle tielle, kun se on kieltäytynyt julkistamasta todisteita Osama bin Ladenin ja hänen terroristiverkostonsa al-Qaidan osuudesta syyskuun 11. päivän terroritekoihin. Hiljaisuus on ulotettu myös niihin maihin, joiden johtajille tietoja on annettu.

   

Kamppailu terrorismia vastaan on myös taistelua ihmisten mielistä, eikä siinä saa tapahtua virheitä, mikäli syntynyt laaja terrorinvastainen yhteisrintama halutaan pitää koossa. Keskeinen ongelma on epäuskon leviäminen; hiljaisuus tuo helposti mieleen ajatuksen, ettei todisteita oikeastaan olekaan.

   

Jo nyt on selvää,

että terrorismin kitkeminen on pitkäjänteisyyttä vaativa tehtävä, joka kestää vuosia. Sen vuoksi hankkeella tulee olla mahdollisimman selvä kansalaisten tuki, jonka saa parhaiten tiedolla. Viime vuosikymmeninä maailmassa on tapahtunut selvä muutos, ja avoimuuden vaatimus kaikuu yhä äänekkäämpänä - nykyaika vaatii läpinäkyvyyttä etenkin tämän tason tärkeissä hankkeissa.

   

Tietojen yksityiskohtien salaamista perustellaan ennen muuta sillä, että julkistaminen saattaisi vaarantaa niiden hankkijat ja paljastaisi sotasalaisuuksia mahdollisten sotilaallisten iskujen edellä. Tämä on epäilemättä osittain totta, eikä salaisia tiedustelutietoja voi koskaan julkistaa samalla tavalla kuin muita politiikan perusteita. Kansalaisten odotetaan luottavan kansallisten poliittisten johtajien sanoihin, että todisteet ovat vastaansanomattomia, mutta historia on osoittanut, kuinka poliittinen tarkoitushakuisuus muovaa varsin usein poliittisten johtajien lausuntoja.

   

Osama bin Laden on

ylvästellyt aikaisemmilla, satoja kuolonuhreja vaatineilla terroriteoillaan niin paljon, että hänen ja hänen joukkojensa saaminen oikeuteen on ehdottomasti tärkeä ja oikeutettu päämäärä - hallitusten velvollisuus on suojata kansalaisiaan silmittömältä terrorilta. Nyt on kuitenkin puhe tästä syksystä. Britannian pääministeri Tony Blair oli torstaisissa lausunnoissaan muita johtajia avoimempi, mutta hänenkin sanansa olivat pääasiassa vanhan historian kertaamista ja todistamattomia väitteitä bin Ladenin osuudesta syyskuun tapahtumiin.

   

Kansalaisilla on oikeus kuulla todisteita ennen muuta niissä liittolaismaissa, jotka ovat sitoutuneet auttamaan Yhdysvaltoja puolustautumaan terrorismia vastaan Naton sääntöjen mukaisesti.

   

Toinen ensiarvoisen tärkeä kohde ovat ne islaminuskoiset maat, joita houkutellaan yhteiseen rintamaan. Mukana on hallituksia, jotka joutuvat ponnistelemaan omia sisäisiä paineitaan vastaan. Väärä lähestymistapa saattaa kaataa lännelle myötämielisiä hallituksia. Näin käy, jos kansalaiset katsovat hallituksensa todellisuudessa tukevan Yhdysvaltain ylivaltapyrkimyksiä.

   

Avoimuus on vain

yksi kansalaisvapauksien ulottuvuus. Terroritaistelusta ei saa muodostua keinoa, jolla rajoitetaan demokraattisissa maissa toteutuneita kansalaisvapauksia, kuten monet amerikkalaiset vaativat nähdessään joukkomurhat maansa keskeisissä kaupungeissa.

   

Yksi Yhdysvaltain maltillisen lähestymistavan ulottuvuus on onneksi ollut kongressin epäluulo hallituksen ehdottamaa laajaa viranomaisvaltuuksien lisäämistä kohtaan. Niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin on myös huolehdittava, etteivät kiihkeät tunteet pääse rajoittamaan sananvapautta - arvostelu ja epäily eivät ole petturuutta.