Nuorten päihteiden käytön takana on usein mielenterveyden ongelma. Se voi ilmetä epäsosiaalisen käytöksen kaltaisena käytöshäiriönä, masennuksena tai ahdistuksena, ylilääkäri Mauri Marttunen kertoi psykiatripäivillä Helsingissä torstaina.

   

Lähes kaikki nuoret kokeilevat päihteitä, kahdeksasluokkalaisista kannabistakin jo joka kymmenes. Koukkuun viinaan tai huumeisiin jää kuitenkin vain pieni osa kokeilijoista.

   

Tutkimuksissa on löydetty useita tekijöitä, jotka lisäävät riippuvuuden syntymisen vaaraa. Ne liittyvät nuoreen itseensä, perheeseen ja ympäristöön.

   

Levoton ja elämyksiä

etsivä luonne on vahvin nuoreen itseensä liittyvä tekijä. Se ajaa nuoren hölmöilemään ja rikkomaan rajoja enemmän kuin ikätoverinsa keskimäärin.

   

Ilmeisesti synnynnäinen temperamentti näkyy jo alle kouluikäisenä. Lapsi ei esimerkiksi jaksa odottaa vuoroaan, vaan haluaa kaiken heti.

   

Nuoreksi vartuttuaan hän hölmöilee enemmän ja raskaammin kuin ikätoverinsa. Hän kyseenalaistaa rajat ja rikkoo niitä. Kun muut jäävät jähnäämään vanhempiensa kanssa ja myöhästelevät kotiintuloajoista, levottomuuteen taipuvainen saattaa rikkoa välinsä vanhempiensa kanssa.

   

"Käytöshäiriö edeltää

tutkimusten mukaan päihteiden häiritsevää käyttöä", Marttunen sanoi. Käytöshäiriön siemenet kylvetään kotona: merkittävä vaaratekijä sen syntymiseen on epäjohdonmukainen ja väkivaltainen kasvatus.

   

Myös masennus ja ahdistuneisuus saavat nuoren käyttämään päihteitä. Marttunen epäilee, että masentunut saattaa etsiä viinasta ja myöhemmin huumeista lohtua huonoon oloon. Yhteys voi toimia myös toisin päin: alkoholin tiedetään myös aiheuttavan masennusta.

   

"Ahdistuneisuushäiriö ja päihteiden käyttö näkyvät usein yhtä aikaa", Marttunen sanoi.

   

"Pitäisi luoda palveluja, joissa yhdistetään päihdehuollon ja nuorisopsykiatrian osaaminen. Vain toista niistä hoitamalla saadaan huonompia tuloksia."

   

Tällaisia palveluja on suunnitteilla. Perinteisesti päihdehuolto on kuulunut sosiaalitoimeen ja nuorisopsykiatria erikoissairaanhoitoon.

   

Koukkuun jäämisen

ehkäiseminen pitäisi aloittaa jo pikkulapsena. Valtaosa koukkuun jääneistä on riskiperheistä, ja ehkäisy tulisi kohdistaa heihin, koska huono-osaisuus kasaantuu. Nuoruusiässä ei auta, jos keskitytään vain päihteisiin, vaan on kohennettava nuoren sosiaalisia taitoja ja elämänhallintaa.

   

"Elämysten etsijää ohjataan rakentavaan suuntaan. Päiväkodin ruokajonossa ohittava tutkitaan ja ohjataan toimintaan, jossa hän voi käyttää vahvoja puoliaan", Marttunen opastaa. "Levottomille pojille on liian vähän heidän taipumustensa mukaisia hoitomuotoja."