Alennus bensasta 13 penniä litralta (2 c/l), autonvuokrauksesta 20 %, juhlapukuvuokraamosta 15 %, kultasepänliikkeestä 15
%, rakennus- ja sisustustarvikkeista 15-30 %, hieronnasta ja fysioterapiasta 15 %, viikon loma kelomökissä 300 mk (50,46 euroa),
golfin svingi- ja maila-analyysi puoleen hintaan, maksuton sijoittaja-analyysikuva.
Poiminnat eivät ole
Stockmannin kanta-asiakaskuvastosta eivätkä it-nörttien työsuhde-edustosta vaan ammattiliittojen jäsenetujen kirjosta.
Liitot houkuttelevat jäseniä etujen valikoimalla, josta eivät puutu oikeastaan kuin ternimaito ja Koskenkorva. No, maidostakin
saa alennusta mutkan kautta, sillä monien liittojen jäsenetuihin kuuluu erilaisia kauppojen bonuskortteja.
Vaikka pääasiallisin syy liittyä ammattiliiton jäseneksi on ansiosidonnainen työttömyysturva, liitot ovat pikkuhiljaa laajentaneet
tarjontaansa kaikille elämänaloille. Etujen kirjoa aiotaan vielä laajentaa.
Eri etujen kautta kulkevaa rahamäärää ei kukaan pysty arvioimaan. Miljoonissa se kuitenkin liikkuu, koska Suomessa on pari
miljoonaa palkansaajaa, joista noin 85 prosenttia kuuluu ammattiliittoihin.
Perinnäiset liittojen
jäsenetuudet työttömyys- ja sairauskassa, vakuutukset, oikeusapu, stipendit, liiton lehti ja kalenteri eivät tunnu enää tyydyttävän
yhä vaativampaa ay-kuluttajaa.
Etujen "peruspakettiin" kuuluvat pankkien ja vakuutusyhtiöiden monista vakuutuksista suomat alennukset sekä alebensiini. Sen
lisäksi useimpien liittojen jäsenet saavat jäsenkortillaan alennuksia mm. hotelleista, ravintoloista, lomamökeistä ja matkoista.
Palkansaajien keskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava neuvottelevat yritysten kanssa nämä edut kaikille jäsenliitoilleen. Sen päälle
liitot sopivat omista erikoiseduistaan, minkä lisäksi liittojen yksittäisillä yhdistyksillä ja ammattiosastoilla on vielä
monenmoista stipendiä, retkeä ja lomamökkiä.
Eräiden SAK:laisten liittojen uusimpia houkutuksia ovat sähköyhtiöiden kanssa tehdyt sopimukset, joilla jäsenet saavat halvempaa
sähköä niin asuntoihin kuin mökeilleenkin.
SAK:n jäsenpalveluosaston
johtajan Eero Heinäluoman mielestä jäsenedut ovat tätä päivää. Hän huomauttaa, että jo ay-liikkeen syntyaikoina vuosisadan alussa ay-liike ja osuuskauppaliike
toimivat läheisessä yhteistyössä, ja jäsenet saivat kaupoistaan ostohyvitystä.
Heinäluoman mukaan keskusjärjestön kannattaa neuvotella perusedut, koska massaostona esimerkiksi vakuutusten hinta saadaan
jopa yli puolta halvemmaksi kuin yksityisen ostamana.
Heinäluoman mukaan nyt on taas menossa "intensiivinen jäsenpalvelujen kehittelyvaihe", sillä viime vuosikymmenen lama suuntasi
huomion pelkästään perusasioihin, kuten irtisanomis- ja työttömyysturvaan.
SAK välittää jäsenille muun muassa kotitietokonepaketteja selvästi markkinahintaa edullisemmin, sillä järjestö haluaa näin
tukea jäsentensä tietotekniikkavalmiuksia ja myös saada suorat yhteydet luottamusmiehiin. Jäsenmikropaketteja on myyty jo
noin 17 000.
Uusin kehitelmä on kaikille SAK:laisille yhteinen jäsenkortti, johon voi yhdistellä niin pankki-, luottokortti- kuin jäsenkorttietuudetkin.
Ensi vaiheen kortti on jo käytössä noin 400 000 ihmisellä. Täyden palvelun sirukortti tullee käyttöön 2005.
ei Heinäluoman mukaan ole silti markkinahumulle antamassa. Hänen mukaansa yhteistyöhön ryhtyvät yritykset sitoutuvat samalla
"yhteiskunnallisen vastuun periaatteeseen".
"Niiden täytyy tunnustaa ay-oikeudet myös oman henkilöstönsä kohdalla asiallisella tavalla. Niin vastuu ympäristöstä kuin
henkilöstön hyvä kohtelu ovat myös myyntivaltteja eli firman etu."
Akavan järjestöpäällikkö Jarmo Nurmiokaan ei näe etujen metsästämisessä ongelmaa. Hänen mukaansa ajan henki on sellainen, että jäseneduillakin on merkityksensä, mutta
järjestäytymisen perusta on yhä pitemmälle ulottuvassa edunvalvonnassa.
Akavalaisilla
liitoilla on laajin kirjo etuja, mutta Nurmio muistuttaa, että kaikki ei ole pelkkää tavaraa: yksityispuolella liitot hoitavat
esimerkiksi työnvälitystä sekä henkilökohtaista kriisiapua ja juridista neuvontaa esimerkiski it-alalla, kun työpaikka lähtee
yhtäkkiä alta.
Erilaisten tavaroiden kaupassa Nurmio ei näe mitään pahaa. "Markkinat ovat sillä tavalla kaiken aikaa iholla, että kaikkea
rompetta sitä tarjotaan. Kyllähän järjestöllä täytyy olla pr-tuotteita, mutta ne ovat lähinnä tuottamassa lisäarvoa."
Hoitajien Tehyn,
opettajien OAJ:n, diplomi-insinöörien TEK:n tuote- ja palvelualevalikoima on melkoinen. Bisnestä ne eivät ole eivätkä voikaan
olla, sillä yhdistysmuotoiset järjestöt eivät voi bisnestä tehdä, liitoista vakuutetaan.
Tehyn talouspäällikkö Salome Rydman arvioi, että järjestön tavaroissa liikkuu 400 000 markkaa (67 275 euroa) vuodessa. Niitä hankkivat pääosin yhdistykset, jotka jakavat niitä aktiiveilleen ja yhteistyökumppaneilleen merkkipäivinä.
Yksittäiset jäsenet eivät huiveja ja solmioita juuri tilaa.
"Tavarat myydään sillä hinnalla ulos, jolla ne on ostettu sisään, ja postikulut pannaan päälle. Jos laskisi kaikki kulut henkilöstökuluja
myöten, oltaisiin varmaan tappiolla. Tämä on vain yksi muoto palvella ammattiosastoja", Rydman sanoo.
OAJ:n apulaisosastopäällikkö
Maire Alasuutari arvioi lonkalta, että OAJ:n tavaravälitys on sadantuhannen markan luokkaa, ei ainakaan kahtasataatuhatta.
Kunnallisvirkamiesliitossa yksittäiset jäsenet voivat tilata KVL-tavaraa vain yhdistystensä kautta. Viime syksyn hittituote
oli eurolaskin, joka loppui välillä kesken, toimistovastaava Aila Järvenpää kertoo.
Insinööriliiton "IL-Shopia" hoitava Anneli Lohva on havainnut, että nyt on taas muotia näyttää kuuluvansa johonkin joukkoon, kun kymmenen vuotta sitten liiton jäsenyydestä
ei haluttu edes kertoa.
Insinöörilakki on Lohvan mukaan ollut "kuuma tuote" samoin kuin kultainen insinöörisormus, joita on tehty jo yli 32 000 kappaletta. "Jäsenyyttä halutaan nyt jopa näyttää. Aika on taas muuttunut."