Merenkulkulaitoksen muistioluonnos kertoo, ettei monitoimimurtajien vuokraus Norjaan ole ollut kultakaivos.

   

Murtajista vastaavan osastopäällikön Markku Myllyn nimiin kirjatussa, allekirjoittamattomassa paperissa arvioidaan, että jos vuokrausta DSND-varustamolle tarkastellaan "pelkästään kaupallisen toiminnan tunnuslukujen valossa, voidaan todeta kannattavuuden olleen heikko".

   

Paperin laskelmissa eritellään vuokrauksen taloudellinen tulos vuosittain, ja lukujen perusteella toiminta on ollut miinuksella.

   

Muistion mukaan Fennican, Nordican ja Botnican kesävuokraus on kattanut siitä aiheutuvat henkilöstö-, käyttö-, huolto-, hallinto- ja 8,15 prosentin pääomamenot.

   

Sen sijaan tulot eivät ole riittäneet työn vaatimien laitteiden uusimiseen, ja murtajien ikääntyessä näiden uusimis- ja korjaustarpeiden ennustetaan vain kasvavan.

   

Muistion 32/2002/MMy

lopusta puuttuu osastopäällikkö Markku Myllyn allekirjoitus. Hän varoitteleekin, että kyseessä on vain luonnos, johon on suhtauduttava suurin varauksin. Tulokset eivät ole läheskään lopullisia, eikä lopullista versiota ole "varmaan edes olemassa".

   

Osastopäällikön mukaan muistio on laadittu omaan käyttöön. Tietoja tarvitaan, kun murtajat vuoden 2004 alusta aiotaan siirtää perustettavaan valtion liikelaitosvarustamoon.

   

Varustamon tulee toimia kannattavasti omilla tuloillaan, vuokrasopimusten on oltava kannattavia ja laskentaperusteiden kristallinkirkkaita, paperi toteaa.

   

Myllyn mukaan osa tekstistä on varmaan hänen.

   

Murheellisten uutisten

ohella muistiossa myös huomautetaan, että monitoimialuksia on tarkasteltava "laajempana kokonaisuutena, ei ainoastaan avovesikauden kaupallisen toiminnan tuloksella".

   

Muistio vetoaa tilintarkastustoimisto KPMG Wideri Oy:n tutkimukseen vuodelta 2000: Wideri analysoi monitoimimurtajien  kulut ja tulot  sekä  vertaili  Fennican  ja Nordican taloudellisuutta uusimpiin perinteisiin murtajiin  eli  Otsoon  ja  Kontioon.

   

Tulos oli, että monitoimialusten avulla on päästy halvemmalla kuin jos niiden tilalle olisi rakennettu perinteisiä talvimurtajia.

   

Wideri totesi myös

, että vuodesta 1997 Fennican, Nordican ja Botnican tulot öljykentiltä ovat riittäneet osin kattamaan talvimerenkulun ja perinteisten murtajien kesäseisokin kuluja. Monitoimialukset ovat siis leikanneet laitoksen nettomenoja: 1994-99 Otso-luokka vei lähes sata miljoonaa euroa, kun Fennican ja Nordican nettokulut olivat lähes 13 miljoonaa euroa pienemmät.

   

Muistio ei ota kantaa, onko DSND:n maksama noin 20 000 euron päivävuokra paras mahdollinen. Selvitys kuitenkin pohdiskelee myös sopimuksen uusimista: irtisanominen voisi tapahtua ensi huhtikuussa ja sopimukset päättyisivät 2005.

   

Paperista käy ilmi myös, ettei DSND:llä ole maksurästejä vuosilta 2000-2002, mutta auki on noin 2,7 miljoonan euron kohtalo kahdelta edeltävältä vuodelta.

   

Summa koostuu ensinnäkin DSND:n 1998 maksamasta bonuksesta, superprofitista, joksi oli sovittu reilut miljoona euroa.

   

DSND kuitenkin katsoo, että se maksoi profitin väärin perustein. Laitos lähetti osan tuon vuoden laskuista niin myöhään, että jos ne olisivat tulleet ajoissa, ei bonukseen olisi ollut aihetta. Niinpä yhtiö on kieltäytynyt maksamasta profitin verran muita laskuja.

   

Loppu kertyy korvauksista, jotka koskevat murtajien toimikausien ennenaikaista päättymistä tai pidennetyn kauden hyvitystä. Riidanalaisista saatavista kertyy paperin mukaan noin kaksi miljoonaa euroa, ja päälle tulevat vielä laitoksen lahjusjutun tutkinnassa löydetyt epäselvyydet.

   

Kiista on jätetty välimiesoikeuden ratkaistavaksi.