Muuttoautojen verokohtelu on tuorein sivujuonne prosessissa, joka näyttää johtavan suomalaisen autoverotuksen periaatteiden murenemiseen pala palalta.

   

Vaikeuksien takana on EU-jäsenyys, joka pakottaa Suomen keventämään ylellisyys- ja nautintahyödykkeiden verotusta. Tämä näyttää olevan hankala yhtälö, jonka suhteen verottaja on kyennyt tähän asti vain viivytystaisteluun.

   

Todelliset ratkaisut ovat yhä tekemättä.

   

Autoverokysymyksessä

julkinen mielenkiinto on kohdistunut käytettyjen tuontiautojen verotukseen. Vajaa kuukausi sitten EY-tuomioistuin vahvisti pitkään tiedossa olleen asian: Suomen valtio on syrjinyt yksityistä autontuontia Euroopasta.

   

Valtiovarainministeriöllä oli vuosia aikaa korjata autoverolain epäkohtia. Valituspinon annettiin kuitenkin kasvaa, ja puuhaan ryhdyttiin vasta, kun oli aivan pakko.

   

Tulli sai valmiiksi uudet laskentamallit, jotka tuottavat selvästi oikeudenmukaisempia tuloksia kuin lakiin kirjoitettu käytäntö.

   

Uudetkin luvut ovat toki herättäneet epäilyksiä. Ongelmiksi ovat nousseet niin käytetyn auton markkinahinnan arviointi kuin uudesta autosta aikanaan maksetun veron määräkin.

   

EU:n komission keräämät

hintatiedot osoittavat, että autoveron osuus uuden auton kuluttajahinnasta voi jäädä jopa alle 20 prosentin. Tullin vertailulaskemassa määritelty prosenttiluku on oleellisesti korkeampi.

   

Käytetyn auton markkinahinnan tulli saa yksityiseltä tiedontuottajalta. Poikkeavan hintatiedon hankkiminen on yksityiselle kansalaiselle vaikeaa. Autoala on jopa neuvonut jäsenyrityksiään, ettei hinta-arvioita kannata kyselijöille jaella.

   

Käytettyjä autoja on Suomeen tuotu EY-tuomioistuimen ratkaisun jälkeen vasta muutamia satoja. Etukäteen vuosittaiseksi tuontimääräksi arviointiin 40 000-50 000 ajoneuvoa.

   

Käytettyjen autojen

veroale ei muuttanut autoverotuksen perusongelmaa: läpinäkyvyyden puutetta. Uuden auton ostaja ei edelleenkään saa tietää, kuinka suuri osuus hinnasta on autoveroa.

   

Paineet autoverotuksen täysremonttiin kasvavat koko ajan. Nyt EY-tuomioistuin joutuu puntaroimaan myös sitä, kohteleeko Suomen valtio väärin EU-kansalaisia, jotka muuttavat EU-maasta toiseen.

   

Vapaa liikkuvuus on niin keskeisiä EU:n periaatteita, ettei lopputuloksen veikkaaminen edellytä kummoisiakaan profeetan lahjoja.

   

Nyt voi vain odottaa, kuka lähtee ensimmäisenä hakemaan leasing-autoja Saksasta. Siitähän on jo olemassa EY-tuomioistuimen ratkaisu: yhdessä EU-maassa liisattua kulkupeliä on voitava käyttää myös toisessa.