Suomalainen henkirikos sikiää työttömyydestä, alkoholista, asunnottomuudesta, yksinäisyydestä ja yleisestä syrjäytymisestä.

   

"Henkirikokset ovat pienen väestöryhmän sisäistä rikollisuutta", sanoo tutkija Matti Lehti, jonka tuore tutkimus Henkirikos 1998-2000 julkistettiin tiistaina.

   

Lehti kävi tutkimustaan varten läpi kaikki poliisin rikostietojärjestelmään kolmen vuoden aikana kirjatut henkirikokset. Niissä oli 418 uhria ja 557 epäiltyä tekijää.

   

"Tyypillinen henkirikollinen ja henkirikoksen uhri oli 35-45-vuotias, yksin asuva, työelämästä syrjäytynyt mies, jolla oli takanaan useampia tuomioita väkivalta- ja omaisuusrikoksista", Lehti sanoo.

   

Runsaat 70 prosenttia miespuolisista tekijöistä ja uhreista oli rikoshetkellä vahvassa humalassa, eivätkä naisten luvut jää kovinkaan paljon pienemmiksi. Huomattavan monella rikosten osapuolista oli myös jonkinlaisia alkoholiongelmia.

   

"Monesti on sattumanvaraista, kuka päätyy uhriksi ja kuka tekijäksi. Myöhemmin ei läheskään aina osata kertoa motiivia teolle", Lehti sanoo.

   

Neljä viidestä

henkirikokseen syyllistyneestä samoin kuin rikosten miesuhreista oli työelämän ulkopuolella, vaikka he ikänsä puolesta kuuluisivat työvoimaan. Naisuhreistakin ansiotyössä oli kolmannes.

   

Työttömyyden ja henkirikosten yhteys näkyy myös siinä, että maakunnittain henkirikokset ovat yleisimpiä Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa, joissa myös työttömyysluvut ovat korkealla.

   

Parisuhteessa oli henkirikoksiin osallisista miehistä joka neljäs. Naisissakin perheellisten osuus oli runsas puolet.

   

Lehden mukaan myös aiemmalla väkivaltarikollisuudella on suuri merkitys.

   

"Aiemmin väkivaltarikoksiin syyllistyneillä on selvästi suurempi riski syyllistyä henkirikokseen tai joutua sen uhriksi kuin muilla", Lehti sanoo.

   

Lähes kolmella neljästä henkirikokseen syyllistyneestä miehestä oli ainakin yksi tuomio väkivaltarikoksista. Naisistakin joka toisella oli samanlainen merkintä.

   

Miehillä määrä on kymmenkertainen ja naisilla 70-kertainen verrattuna koko aikuisväestöön.

   

Tutkimuksen perusteella

suomalainen henkirikollisuus jakautui osallisten taustan sekä rikosten ominaispiirteiden perusteella kolmeen tyyppiin.

   

Tavallisimpia olivat syrjäytyneiden miesten keskinäiset "ryyppytapot" sekä perhe- ja parisuhdeväkivaltaan liittyvät surmatyöt. Ensin mainituissa sekä tekijä että uhri ovat tavallisesti miehiä, jälkimmäisessä uhri on nainen ja tekijä hänen puolisonsa.

   

Henkirikoksista joka toinen johtui syrjäytyneiden miesten keskinäisestä väkivallasta, parisuhdeväkivallan osuus oli 35 prosenttia.

   

Kolmannen tyypin Lehti löysi nuorten, alle 20-vuotiaiden henkirikoksista.

   

"Näissä teoissa noin puolet uhreista oli kavereita tai muita lähipiiriin kuuluvia ja neljännes perheenjäseniä, useimmiten veljiä", Lehti sanoo.

   

Nuoret tekijät poikkesivat muista ryhmistä myös siinä, ettei heidän taustansa juuri eronnut muiden samanikäisten taustoista.

   

Merkittävin ero löytyi perheoloista: noin 40 prosenttia syyllisistä oli yksinhuoltajaperheiden lapsia.