Nainen sai vuosikaudet runsaat tuhat markkaa pienempää palkkaa kuin kaksi mieskollegaansa, vaikka teki samaa työtä.

   

Hän vaati useita kertoja vuodesta 1988 lähtien, että palkkaa korotettaisiin, mutta työnantaja ei tähän suostunut.

   

Nainen vei jutun käräjille vuonna 2000 ja vaati hyvitystä syrjinnästä ja vahingonkorvauksia saamattomista palkoista. Se kannatti.

   

Pari viikkoa sitten Turun hovioikeus päätyi samaan kuin Hämeenlinnan käräjäoikeus vajaa kaksi vuotta aiemmin: nainen oli oikeutettu ensinnäkin 30 000 markan tasa-arvolain rikkomisesta syntyneeseen hyvitykseen ja toiseksi noin 89 000 markan vahingonkorvaukseen, yhteensä siis 20 000 euroon.

   

Lisäksi työnantaja, kuntayhtymä, joutuu maksamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa, noin 10 000 euroa.

   

Nainen on

työskennellyt terveystarkastajana 30 vuotta.

   

1990-luvun alussa hän sai kaksi mieskollegaa, jotka tekivät samaa työtä kuin hän, mutta heidän palkkansa oli 1 200-1 600 markkaa kuussa parempi kuin naisen. Ympäristölautakunnan ja tasa-arvovaltuutetunkin mielestä työtehtävät olivat kuitenkin samanarvoisia.

   

Naisen ja miesten esimies katsoi, että työt olivat vaatimustasoltaan "samaa luokkaa ja tasoa".

   

Kuntayhtymän mielestä palkkojen erilaisuudella oli syy: koulutusero. Nainen oli "pelkkä" terveystarkastaja, miehet olivat teknikko ja insinööri terveystekniikan alalta.

   

Kuntayhtymän mielestä palkkauksesta päättäminen ei ole julkisen vallan käyttöä eikä taloudellinen vahinko siten voinut tulla korvattavaksi.

   

Käräjäoikeuden

mukaan selvää oli, että nainen sai sukupuolensa vuoksi alempaa palkkaa.

   

Koulutusero ei selitä palkkaeroa, koska naisella oli kova kokemus alasta ja taitoa. Oikeus laski, että kuukaudessa nainen sai 700 markkaa vähemmän palkkaa ja palkanmaksukuukausia oli kaikkiaan 127.

   

Molemmat oikeudet katsoivat, että palkasta päättäminen on julkisen vallan käyttöä, koska kyse on virkasuhteesta ja sen ehdoista. Kyseessä ei ole aivan vapaasti sovittava asia.

   

Hovioikeus lisäsi

vielä, että palkkaa koskevalla ratkaisulla on laajasti tulkiten puututtu naisen oikeusasemaan.

   

Kunnallisvirkamiesliiton lakiasiainpäällikkö Sakari Muilu pitää hovioikeuden ratkaisua merkittävänä siksi, että kun palkan maksamisen katsottiin kuuluvan julkisen vallan käyttöön, siitä saattoi tuomita vahingonkorvauksia.

   

Hän arvelee, että samanlaisia palkkasyrjintäjuttuja piilee työpaikoilla enemmänkin.

   

"Monesti ihmiset eivät halua juosta oikeuksiensa perään. Pelätään ehkä työpaikalla jotakin rangaistusta", Muilu sanoo.