Venäläisten, inkeriläisten ja karjalaisten maahanmuuttajien mukana Suomeen on tullut joukko venäjäksi kirjoittavia kirjailijoita ja runoilijoita.

   

Kolme vuotta sitten Natalia Meri ryhtyi puuhaamaan kirjailijoille omaa yhdistystä. Ensimmäisiä jäseniä olivat Meren lisäksi Jelena Lapina-Balk, Robert Vinonen, Albert Musin, Toivo Rännäli ja Vladimir Neklajev. Nyt Suomen venäjänkielisten kirjailijoiden yhdistyksessä on parikymmentä jäsentä.

   

"Haluamme säilyttää kosketuksen omaan taustaamme. Vaikka tunnemme Suomen kodiksi, nostalgia ja ikävä kaivertavat. Oma yhdistys täyttää elämästä puuttuvan aukon", Natalia Meri sanoo.

   

Yhdistyksen tärkein

tehtävä on oman lehden toimittaminen. Antologiasta Inyje Berega (Toiset rannat) ilmestyi viime vuonna ensimmäinen numero, joka sisältää novelleja, runoja, arvioita ja käännöksiä suomalaisten kirjailijoiden teksteistä.

   

Seuraava numero on tulossa loppukeväällä. Sitä varten pidetään suunnittelukokouksia.

   

Itä-Euroopan ja Venäjän instituutin kokoushuoneen pöytä lainehtii käsikirjoituksia, kun Natalia Meri, Jelena Lapina-Balk, Jaana Niemi, Robert Vinonen, Jakub Lapatka, Elina Karkkonen ja Gennadi Muravin kokoontuvat päättämään, mitä seuraavaan numeroon valitaan.

   

Jelena Lapina-Balk kirjaa ehdotuksia ja laskee tulevan lehden sivumäärää. Materiaalia näyttää olevan yli kahdellesadalla sivulle. Hyvältä näyttää. Omien kirjoittajien lisäksi lehteen ovat tarjonneet kirjoituksia myös venäjäntaitoiset suomalaiset.

   

Lehti toimitetaan talkootyönä. Kaikki kirjoittavat ilmaiseksi, ja lehti painetaan Pietarissa, jossa painokustannukset ovat halvemmat.

   

Ensimmäinen numero jaettiin ilmaiseksi, mutta seuraavasta saatetaan periä pieni maksu. Uudesta numerosta aiotaan ottaa parin sadan kappaleen painos.

   

Kirjailijakokouksessa

kiertää myös toinen venäjänkielinen antologia, kirjailija Ljudmila Kohlin luotsaama LiteraruS, jonka ensimmäinen numero on äskettäin ilmestynyt. Kokouksessa ihmetellään kirjailija Kohlin menettelytapoja. Kohl oli mukana Venäjäksi kirjoittavien kirjailijoiden yhdistyksessä, mutta erosi siitä ja perusti oman lehden. Kirjailijat hämmästelevät myös sitä, että LiteraruSissa on materiaalia, jota oli suunniteltu seuraavaan Inyje Beregaan.

   

"Toisen lehden perustaminen ei ole pelkästään huono asia. On hyvä, että venäjäksi kirjoittaville on useita kanavia", Gennadi Muravin sanoo.

   

Hän tosin arvostelee joidenkin LiteraruSin tekstien kielellistä tasoa. Venäjän kielen vaaliminen on hänen mielestään antologioiden tärkein tehtävä.

   

LiteraruSin päätoimittaja Ljudmila Kohl arvostelee puolestaan Inyje Beregaa. "Se on harrastajien kirjoittama. LiteraruSia toimittavat ammattilaiset", Kohl sanoi LiteraruSin julkistamistilaisuudessa.

   

Kummankin lehden

ensimmäistä numeroa varten on hankittu lahjoitusvaroja. LiteraruS sai tukea mm. ortodoksiselta seurakunnalta. Seuraavaan numeroon kumpikin aikoo hakea julkista tukea.

   

LiteraruS on painettu Helsingissä, ja sen rakenne on samantyyppinen kuin Inyje Beregan. Ljudmila Kohlin mukaan LiteraruS on avoin kaikille venäjää osaaville.

   

Lukijapohjaa Suomessa on molemmille lehdille. Venäjänkieliset ovat Suomen suurin kielivähemmistö. Heitä on yli 30 000.

   

Inyje Beregan kirjoittajien mukaan periaatteellisia linjaeroja lehdillä ei ole muuta kuin ehkä se, että LiteraruSin tekijöissä on enemmän venäläisiä ja Inyje Beregan tekijöissä inkeriläisiä paluumuttajia.

   

"Olemme juuriltamme suomalaisia", Jelena Lapina-Balk sanoo.

   

Suomessa julkaistujen

lehtien malli tulee Venäjältä, jossa kirjalliset almanakat eli paksut lehdet ovat käsite. Niitä on ilmestynyt Pushkinin ajoista lähtien. Monet romaanit, esimerkiksi Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on julkaistu ensin kirjallisessa almanakassa.

   

Julkaisu suurilevikkisessä almanakassa on kirjailijalle usein suurempi meriitti kuin pienilevikkinen kirja.

   

Kirjallisten almanakkojen painokset ovat kuitenkin pudonneet Venäjällä, jos niitä vertaa Neuvostoliiton aikaan. Levikit ovat nyt usein noin 10 000.

   

Tunnettuja almanakkoja ovat mm. Novyi Mir (Uusi Aika), Nash Sovremennik (Aikalaisemme), Znamja (Lippu) ja käännöskirjallisuutta julkaiseva Inostrannaja literatura (Ulkomainen kirjallisuus).

   

Omien kirjojen julkaiseminen venäjän kielelle Suomessa vaatii kirjailijoilta monenlaisia ponnisteluja.

   

Suomessa ei ole venäläistä kirjapainoa. Suomalaisissa kirjapainoissa painattaminen on kallista, minkä vuoksi monet kirjailijat etsivät kustantajaa Venäjältä tai painattavat kirjat omakustanteina Venäjällä.

   

Myös markkinointi hoidetaan omin voimin. Kirjoja tarjotaan kirjakauppoihin myytäväksi sekä Venäjällä että Suomessa.

   

Kirjoittaminen on monelle kutsumus ja sielun tarve, markkinointi välttämätön paha, jotta kirjat löytäisivät lukijansa.

   

Internetistä on

tullut yksi kanava tekstien julkaisemiselle.

   

Esimerkiksi Uzbekistanista Suomeen muuttanut runoilija Hamdam Zakirov on avannut nettisivut, joissa hän esittelee omaperäistä Ferganan koulukuntaa edustavaa runouttaan. Koulukunnan tyyli on lähellä länsimaista modernismia.

   

Yön hiljaiset tuoksut. Lehti, / valkeaksi huuhtoutunut, täyttää / sokean vaikenemisen. / Aro, hyppyrotan pelokkaan / liikkeen, kotkan unisen katseen / läpäisemä / hengittää sarastusta. Meiltä / vaaditaan / miehuullisuutta; tässä ja nyt, Zakirov kirjoittaa runossa Adonis nettisivullaan(http://library.ferghana.ru/fi/index.htm).