OULU. Tosi hämärä juttu. Nimittäin se, että nuoria elektronimusiikin kilpailuvoittajia leivotaan Oulun konservatoriossa. Siellä voi opiskella elektronisen musiikin säveltämistä, mutta opintosuunnitelmaa ei löydy mistään, ei edes internetistä.

   

"Se johtuu siitä, että me emme noudata mitään tarkkaa opintosuunnitelmaa. Ja se taas johtuu siitä, että ala on niin uusi ja laaja, ettei mitään vakiintunutta ja hyväksi havaittua metodiikkaa ole vielä keksitty", selittää säveltäjä Jukka Ruohomäki, joka vetää elektronimusiikin studiota Oulun konservatoriossa.

   

Koska tietoa

opiskelumahdollisuudesta ei näytä olevan paperilla, taitaa olla parasta painua paikan päälle, Oulun Madetoja-musiikkikeskukseen. Siellä sijaitseva konservatorion elektronimusiikin studio on pieni, matala ja neliön muotoinen. Se on Ruohomäen mukaan vääränmallinen. "Esimerkiksi bassojen kuuluvuus muuttuu istumapaikan mukaan", hän selittää.

   

Jukka Ruohomäki

on sekoitus ikuista teiniä ja kaiken nähnyttä taiteilijaa. Hän ei näytä keski-ikäistyneen ajatuksiltaan, vaikka lempeästi uurtuneet kasvot muuta todistavat. Hän opettaa nuoria oppilaita yhdessäolon periaatteella. Studioon tullaan vapaamuotoisille tunneille, tekemään musiikkia, ja töitä tehdään tarvittaessa kelloon katsomatta. Oppilaat säveltävät päivisin, Ruohomäki itse pääasiassa öisin.

   

Sekä Ruohomäen että oppilaiden sävellykset ovat voittaneet palkintoja Bourgesin kansainvälisessä elektronimusiikkikilpailussa Ranskassa. 20-vuotias Paavo Impiö on tuorein kilpailuvoittaja. Hän on opiskellut elektroakustista musiikkia Ruohomäen johdolla vuodesta 1999.

   

"Kävin musiikkiluokkaa,

mutta vaihdoin tavalliseen lukioon, koska en pitänyt musiikinteorian opiskelusta", Impiö kertoo.

   

Vuonna 2001 hän lähetti nauhateoksensa Kaleva Ranskaan, Bourgesin kansainväliseen elektronimusiikkikilpailuun ja teos sai ensimmäisen palkinnon. Viime kesäkuussa Impiö sitten myös matkusti Bourgesin festivaaleille, jotta saattoi soittaa 8-minuuttisen teoksensa itse.

   

Impiö on jo kolmas

oululainen Bourges-menestyjä. Nuorisosarjan kuuden voittajan joukkoon sijoittui 1998 Teemu Ontero teoksellaan Arhynalia Alpha ja vuotta myöhemmin Ilkka Lindgren teoksellaan Scenery.

   

Ruohomäki pitää siitä, että elektronimusiikin säveltäjä saa vaikuttaa teoksen esitykseen pikkutarkasti.

   

"Se, että säveltäjä itse soittaa elektroniteoksensa, on ainutlaatuista. Jos laitteisto on hyvä, yleisö saa äänet kuultavikseen periaatteessa aivan samanlaisina kuin ne soivat säveltäjän päässä. Tämähän on musiikissa hyvin harvoin mahdollista", Ruohomäki selittää.

   

Oulun konservatorio

perusti elektronimusiikin studion 1991 ja Ruohomäki alkoi toimia siellä 1997. Elektronimusiikin lehtorin virka vakinaistui 2001. Ruohomäellä on varsin vapaat kädet suunnitella studiota ja siellä annettavaa opetusta.

   

Elektronimusiikin opetus on yleensä tekniikkapainotteista, ja opetussuunnitelmat pyrkivät kattamaan keskeisimmät tekniikat ja teoriat. Se, että Oulun studiossa ei noudateta kiinteää opetussuunnitelmaa, vaikuttaa hieman epämääräiseltä, mutta on Ruohomäen mukaan vakaasti harkittua.

   

"Ala on niin laaja

, että pelkkiin perusopintoihin kuluisi vuosia, ja kehitys niin nopeaa, ettei kukaan tiedä nyt, mikä on tärkeää edes muutaman vuoden tähtäyksellä."

   

Sitä paitsi hän haluaa muistuttaa, että pitkien teknologiaopintojen aikana itse pääasia, musiikki, jää helposti taka-alalle.

   

Niinpä sähköoppi, ohjelmointi, äänisynteesin teoriat ja muut "keskeiset" oppiaineet eivät ole hänen studiossaan pakollisia kenellekään.

   

"Musiikin tekeminen sen sijaan on. Opiskelijat tulevat tänne, ja sitten katsotaan, mitä he haluavat tehdä. Minä tuen heitä heidän pyrkimyksissään, näytän tekniikoita ja pyrin laajentamaan näköaloja."

   

Tärkein musiikin

tekemisen menetelmä Ruohomäen studiolla on korvakuulolta työskenteleminen eli kuuntelemalla säveltäminen. Opiskelijat eivät pyri nuotintamaan teoksiaan perinteisin keinoin, vaan he käyttävät tietokonetta. Erilaisia graafisia partituureja tai työsuunnitelmia saatetaan tehdä, mutta useimmiten "nuotit" ovat grafiikkaa tietokoneen ruudulla, kuvia ja kaavioita äänistä ja siitä, miten niitä muokataan.

   

Oulun konservatorion studion toiminta on pienimuotoista. Konsertteja järjestetään harvakseltaan, oppilaita ei ole paljon. Ruohomäen mielestä resurssien rajallisuus ei kuitenkaan ole ongelma, vaan asiat ovat kutakuinkin hyvällä tolalla.

   

"Elektronimusiikki on

aina ollut pieni ja outo musiikin alue. Se ei ole löytänyt paikkaansa klassisen eikä kevyen musiikin piiristä. Suurin syy tähän orpouteen lienee se, että elektronimusiikille ei ole vakiintunut minkäänlaista tyylillistä perinnettä. Kukaan ei tiedä millaista sen tulisi olla. Ja, juuri siksi, elektronimusiikin tekijöitäkin on vähän."

   

Opetus on perusopetusta, eli se ei johda ammattiin.

   

"Opiskelijat joutuvat kyllä sen verran koville, lähinnä itsensä kanssa, että he saavat välttämättä myös sellaisia yleisiä valmiuksia, joita ei opeteta monissakaan oppilaitoksissa. Tällainen pienimuotoisuushan lienee aika lähellä ideaalia."

   

Studion kotiestradina

toimii musiikkikeskuksen Tulindbergin sali. Opiskelijoiden ja opettajan tuotoksia voi kuulla jokavuotisella Tulindberg-viikolla, mutta studio on järjestänyt myös konsertteja yhteistyössä muiden oululaisten sähkömusiikin tekijöiden kanssa.

   

"Musiikkikeskuksen oma klassisen musiikin väki on kuulijoiden vähemmistöä. Yleisö tulee kaupungilta, etupäässä nuoria, teknosta ja ambientista kiinnostuneita. Oulussa näköjään huomataan kun tehdään asioita paikallisin voimin", Ruohomäki iloitsee.

   

Viime marraskuussa

Oulussa pidettiin yhteispohjoismainen Pohjoiset äänet -säveltäjätapaaminen, ja tuolloin Ruohomäki järjesti kirkkokonsertin tuomiokirkossa. Ohjelmistossa oli pelkkää nykymusiikkia ja "siellä oli hirveesti väkeä, niin että voidaan puhua merkkitapauksesta aivan globaalistikin ajatellen. Kuuluisa Mieskuoro Huutajat oli tietenkin suurin yleisömagneetti, mutta oli mukavaa havaita, että yleisö kuunteli keskittyneesti koko pitkän konsertin."